Eilinen runsas sade toi mukanaan eläimiä. Tänä iltana ovat valojen ympäristöt olleet mustanaan yöperhosia, joita surrasi myös punttisalilla. Siellä loikki myös sammakko. Vessojen lattiat ovat täynnä vilistäviä hyönteisiä. Samoin vessojen peilit ovat mustanaan jotain tapettuja lentäviä öttiäisiä. Heinäsirkkojen siritys on käsittämättömän voimakasta ja osa miehistä valitti, että erilaiset linnut ja sammakkojen kurnutus eivät anna nukkumarauhaa. Yksi rauhanturvaaja nirhasi myös suihkujen edestä jonkun pienen käärmeen. Kuivan kauden kuumuus alkaa siis vaihtua kosteuden mukanaan tuomaan vilskeeseen. Niinpä tässä vaiheessa listaan eläinbongarin tähänastista satoa.



Pääkaupungin leirissä ihastelimme siellä täällä vilistäviä ”punnerrusliskoja”. Tämä yksilö on noin 25 cm pitkä. Lempinimensä se sai siitä, että se kurkkii hassusti ympärilleen aivan kuin tekisi etunojapunnerruksia. Muutama tällainen veikkonen on myös täällä nykyisessä leirissä näkynyt.



Tämä perhonen taisi uupua kuumuudessa ja löytyi telttapatioltamme. Hetkisen jopa suostui istahtamaan sormellakin.



Sanovat, että Amerikassa kaikki on suurta. Mutta kyllä nämä paikalliset kovakuoriaiset ovat myös aika juhlallista kokoluokkaa. Minulla ei ole nyt kuvaa sellaisesta erityisen hauskasta piirroselokuvien tyylisestä palloselkäisestä mustasta kuoriaisesta. Se lentää raskaan oloisesti ja laskeutuu kopsahtaen. Ei olisi kiva saada sellaista otsaan pyörällä ajaessa.



Yksi suomalainen sai skorpionin piston, kun kävimme eräällä reissullamme leirin ulkopuolella. Tämä kaveri sen sijaan löytyi ampumaradaltamme. Aika iso skorpioniksi. Kuulemma. Itse en ole vielä elävää nähnyt. Skorpioneissa on nyrkkisääntö, että mitä vaaleampi ja pienempi, sitä vaarallisempi. Tämä on siis aika vaaraton. Varsinkin, kun se on kuollut.



Samaisella reissulla löytyi tällainen tuhatjalkainen. Mittaa yksilöllä on noin 10 cm. En mennyt sormin koskemaan, kun eräs rauhanturvaaja sanoi, että tällaisen jaloissa on jotain happoa. Ainakin yksi happokärpänen tämän maan faunasta löytyy. Mitään ötököitä ei siksi saa täällä tappaa ihoa vasten. Sairaalan seinällä on kuva, jossa näkyy n. 5 x 5 cm palovamma kädessä, johon on tällainen happoa sisältävä kärpänen liiskattu. Alien elokuvien happoveriset monsterit eivät siis ole kaikin osin puhtaasti mielikuvituksen satoa.



Kylillä liikkuessa aaseja näkee kuin Lapissa poroja. Koska kuvaaminen ihmisten tuijottaessa ei ole kohteliasta, en ole vielä löytänyt tämän parempaa salakuvauskulmaa. Osa aaseista liikkuu vapaasti kylän alueella. Osa on sidottuna puuhun tai vastaavaan. Ne ovat uskomattoman rauhallisia luonteeltaan. Telakuorma-auto saattaa ajaa alle metrin päästä, eivätkä ne ole moksiskaan. Kerran näin aasin juoksevan, kun se ei näyttänyt tykkäävän helikopterin nostattamasta pölyisestä ilmavirrasta. Ratsastajat vaihtelevat pikkulapsista hienosti pukeutuneisiin miehiin. Joskus aasin näkee kulkevan aivan yksikseen puukuorma selässään. On ilmeisesti kotiinsa menossa.



Giant Water Bug on tämän reissun häijyin tuttavuus. Suomennos taitaisi olla "jättiläisvesiskorpioni". Joukkueen varajohtaja toi Leathermanin pihdeissä oleskelupatiomme aidasta löytämänsä hyönteisen. Se tarrasi todella tiukasti kiinni kertakäyttöhaarukkaan ja ovenkarmiin. Ei olisi kiva saada niskaansa. Varsinkaan kun nettisivuja selailleet toverit osasivat sanoa, että kyseisen ötökän purema on kivuliain mahdollinen hyönteisen purema. Veikkonen kun käyttää jotain solumyrkkyä aseenaan. Itse löysin mm. tämän linkin, joka ei ihan niin suuria sanoja käyttänyt.

Suurella kunnioituksella odotan, mitä kaikkea sadekausi tuo vielä tullessaan.