Papin tarvikkeet eivät vieläkään ole saapuneet. Ovat olleet maanteitse matkalla viime keskiviikosta. On toiveissa, että tulevat ensi viikon aikana. Tämän päivän jumalanpalvelus ei siis vielä sisältänyt ehtoollisenviettoa. Mutta toisaalta pystyin rauhassa käymään läpi jumalanpalveluksen palasia ja selittämään sekalaiselle seurakunnalle, miksi mitäkin tapahtuu jumalanpalveluksessa. Saatoin ehkä lähteä hieman liiankin perusteista, mutta tavoitteeni on, etten ainakaan vetäisi liian korkeakirkollista linjaa niin, että koko homma tuntuu tuskastuttavan vaikeaselkoiselta.

Nyt ollaan päädytty siihen, että klo 09.45 leirin messissä pidetään luterilainen ja suomeksi toimitettu kenttäjumalanpalvelus. Katolinen messu alkaa klo 10.45, joten suunnittelen tilaisuuden kestoksi maksimissaan 45 minuuttia. Tämä yhteistyö on toimiva, koska minä virittelen äänentoistolaitteiston, alttarin ja penkit kohdalleen, ja irlantilainen pappi purkaa ne. Minä siis säästän purkamisen vaivan ja Seamus kasaamisen vaivan. Näppärää.

Sain irlantilaisilta kitaran lainaan, joten hieman musiikkiakin oli tarjolla. Opetin seurakunnalleni kaksi laulua, ja ilmeisesti jonkin verran laulajia on mukana, kun kuulin ainakin s-kirjaimen kohdalla sihahduksia muualtakin kuin kaiuttimista. Rohkaistun siis jatkossakin yhteislauluihin. Käytössä olevan laululle ja kitaralle käyttämieni kahden mikrofonin ansiosta tilanteen voisi hyvin hyödyntää jonkinlaisena esiintymisenäkin. Suosin silti yhteislaulun ajatusta enemmän.

Alku- ja loppulauluilla oli sama nimi ja sama teema. Tekijät ja tyylit vain vaihtelivat. Jaakko Löytyn "Kahden maan kansalainen" on körttityylinen harras kappale, jossa on erinomaisesti tähän elämäntilanteeseen sopivat sanat. Erityisesti kuluneen viikon raskas partiomarssi, johon osa miehistöstämme osallistui, sopii joihinkin sanamuotoihin erinomaisesti. Janoiset vuoret ja tulvavedet tulivat tutuiksi. Itse asiassa sain kyseisen kappaleen yhdeltä seurakuntanuoreltani läksiäisiksi kauniissa ja erähenkisessä kirjeessä. En tiedä, mitä osaa laulusta hän erityisesti ajatteli, mutta erinomainen valinta. Pekka Simojoen vastaava kipale on puolestaan afrikkalaisen tyylisesti reipas. Erityisesti viimeisessä säkeistössä on hieno ajatus rauhan siemenen kylvämisestä, joka sopii rauhanturvaajille kuin nenä päähän. Tässäpä teille lyriikat ihasteltaviksi:


Kahden maan kansalainen

Sävel: Jaakko Löytty
Sanat: Kaija Löytty


1. Edessä reitti tuntematon aukeaa
Herra luvannut on aina kantaa lastaan.
Hän vyötti minut työhönsä, Hän kuljettaa.
Mutta miksi tuuli yhä puskee vastaan?

     :,: Vaikka vaellus on vaivaista,
     Minä vielä jaksan toivoa,
     olen kahden maan kansalainen. :,:

2. Takana aavikon ja vuorten janoisten,
vaivalloisten tulvavetten tuolla puolen
yöhöni heitän voimattoman rukouksen:
Sinä tiedät kaiken; elän taikka kuolen.

     :,: Vaikka vaellus . . . :,:

3. Sinapinsiemenestä tekee puutarhan
uskollinen työmies Sinun avullasi.
Raota portti Valtakuntaan Jumalan,
älä pyytävältä peitä kasvojasi!

     :,: Vaikka vaellus . . . :,:

4. Elämän jäljet pientareelle piirtyvät;
Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.

     :,: Vaikka vaellus. . . . :,:



Kahden maan kansalainen

Sävel: Pekka Simojoki
Sanat: Pekka Simojoki


1. Tämä pieni maa jalkojen alla,
taivas suunnaton päällä pään
ovat seuranneet koko matkani ajan.

Tämä pieni maa kaikkialla
ystäväni on, tänne jään,
kunnes askelet vievät yli viimeisen rajan.

     :,: Jalat pidän mullassa maailman.
     Katseellani taivasta tavoitan.
     Tiedän minne matkaani tehdä saan.
     Olen kansalainen kahden maan. :,:

2. Olen tuntenut tuulen tuoksun,
kuullut aaltojen pauhinan.
Olen nähnyt sen, kun sataa valkoista lunta.

Olen huomannut ajan juoksun,
nähnyt varjojen kasvavan.
Mutta pelkää en. Unelmani ei ole unta!

     :,: Jalat pidän mullassa… :,:

3. Täällä työni teen, itken ja nauran.
Raivaan peltoni, kynnän maan.
Rauhan siemenen kylvän riitaan ja sotiin.

Kerran paikalleen lasken auran.
Kerran viljani korjataan.
Silloin tiedän sen: Olen tullut viimeinkin kotiin!

     :,: Jalat pidän mullassa… :,: