Meinasin kiskaista hammastahnat väärään kurkkuun, kun olin aamupesulla yhtä aikaa komentajan kanssa. Hän totesi, että heidän teltassaan oli mietitty sopivaa nimeä suomalaisten welfare-teltan elokuvateatterille. Heidän päätöksensä oli kutsua sitä ”Kino Saguliniksi”. Huvittuneisuuteni ymmärtää jokainen minut tarkemmin tunteva, mutta selitän muille blogin lukijoille. Intohimoisena elokuvien katselijana olen kalustanut olohuoneeni rekvisiittaa myöten elokuvateatteriksi. Elokuvapäiväkirjaani kertyi viime vuonna 310 merkintää. Ja usein leffaa tuijotellessani mukana on isompi tai pienempi porukka muitakin katsojia. Järjestämiäni kaveriporukan leffailtoja olen kutsunut jo useiden vuosien ajan Kino Sagulin –illoiksi. Nyt Kino Sagulin Kangasala laajentuu ketjuksi. Kino Sagulin Goz Beïda on avautunut. Ensimmäinen näytös on ilmainen! Tervetuloa!


Kino Sagulin Kangasala


Kino Sagulin Goz Beida

Oikeasti en voi pienimmässäkään määrin ottaa kunniaa elokuvateatterin olemassaolosta. Edellinen rotaatio oli sen pystyttänyt. Mutta tilojen järjestely ja toiminnan organisointi on toki minun heiniäni sekä tehtävänkuvani ja oman kiinnostukseni puolesta. Ennen näet väki katseli leffoja miten sattui, ja kun meni welfare-telttaan leffaelämys toiveenaan, oli leffasta jo puolet katsottu. Nyt näytökset alkavat joka ilta klo 19.00. Muunakin aikana saa katsoa, mutta tuolloin ainakin tietää pääsevänsä mukaan. Teen etukäteen viikon elokuvista julisteen, joka on nähtävissä ilmoitustaululla.


Tältä näyttää tämän viikon tarjonta. Leffat valitsen miesten mukanaan tuomasta valikoimasta. Firmalla on vasta 5 elokuvaa hyllyssä. Keskiviikkona pidetään hartaushetki, joten toivon, että elokuva-aikaan tottuneet tulisivat vahingossa mukaan.

Muutakin vapaa-ajan virikettä löytyy. Kun järjestelimme welfare-tiloja uuteen uskoon, apunani olleet miehet totesivat, että tästä ei voi kertoa kotiin. Eihän heidän Afrikan reissuaan muuten oteta vakavasti. Welfare-teltasta löytyy siis iso valkokangas, surround kaiuttimet ja vähän järeämmät stereokaiuttimet sekä PlayStation 3 –pelikonsoli. Taitaapa joku karaoke-masiinakin pöydällä lojua. Lisäksi siellä on kolmen hyllyn verran kirjoja, pari seurapeliä ja pelipöytä. Saunan oleskelutilasta löytyy kaksi isoa televisiota, joista kumpaankin on kiinnitetty XBox ja PlayStation-pelikonsolit. Niihin saa kiinni muun muassa nurkassa majailevat Guitar Hero –pelin kitaran, basson ja rumpusetin. Toisen saunan oleskelutilasta löytyvät puolestaan kaksi nettikonetta, satelliitti-TV ja kaksi Finblue-puhelinta, joilla saa soitella ilmaiseksi Suomeen. Sunnuntaisin on mahdollisuus vielä opiskella arabian ja ranskan alkeita. Osaapa ainakin tervehtiä paikallisia heidän äidinkielellään.

Irlantilaiset järjestävät myös toimintaa, johon suomalaiset ovat erityisen tervetulleita. Maanantaisin on bingo-ilta, tiistaisin leffa, keskiviikkoisin tietokilpailu, torstaisin lihasrentoutus, perjantaisin pokeri-ilta, lauantaisin leffa ja sunnuntaisin penkkiurheilua ja rauhoittava meditaatio. Lisäksi Soul Zone –alueella on joka ilta joku hengellinen tilaisuus. Saan viikko-ohjelman irlantilaisten welfare-upseerilta, ja tiedotan sen eteenpäin meidän porukallemme. Kaiken tämän lisäksi on vielä runsas urheilutarjonta, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin enemmän. Jos kaikkeen welfare-tarjontaan osallistuu, on mahdollisuus tehdä 4-6 juttua päivän aikana muun palveluksen lisäksi. Tarjontaa on siis runsaasti. Ja hyvä niin. Loppujen lopuksi suurin yksittäinen kuormittava tekijä täällä voi olla tekemisen puute. Minun hommaani olisi järjestää sitä riittävästi. Toivottavasti onnistun.