En voi sanoa suoranaisesti pettyneeni, mutta ehkä jonkinlainen negatiivissävytteinen yllätys on ollut se, miten täällä sataa. Minulle oli jostain syystä muodostunut kuva, että Afrikassa sateet tulevat aina tarkasti tiettyinä kellonaikoina. Ja sitten kun vettä tulee, niin sitä myös tulee. Voi olla, että sadekausi ei ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin, mutta tähän mennessä suurin osa sateista on tullut ihan suomalaiseen tyyliin. On ollut vähän pilvisempiä päiviä, jolloin on ripsinyt hieman vettä. Kolme ”kunnollista” sadetta olen kuitenkin päässyt kokemaan. Ne ovat tulleet joka kerta pimeällä. Viimeisin sattui pari päivää sitten. Olin jo mennyt nukkumaan, joten heräsin siihen, kun teltta otti osumaa hiekkamyrskyssä.


Tämä hiekkamyrsky ei tullut päälle, mutta juhlallinen se oli sivustakin katsella.

Kun sataa kunnolla, vettä tulee paljon. Tosin sen määrä tuntuu vielä suuremmalta siksi, että maa imee vettä erittäin hitaasti. Joka puolella on lätäköitä pari kolme päivää sateen jälkeen, vaikka aurinko paistaa yli 40 asteen teholla. Ja mutaa riittää. Ei ihme, että savimajat ovat pääasiallinen asumismuoto. Kyse ei ole välttämättä köyhyydestä vaan paremmuudesta. Muta kuivuu auringossa tiukaksi paketiksi ja tarttuu kiinni. Toimivaa rakennusmateriaalia on siis joka puolella. Toisaalta sade syövyttää maata ja joitakin rakennelmia tehokkaasti. Leiriä ympäröivä oja lähestyy toimistoni nurkkausta uhkaavaa vauhtia. Tällä hetkellä suurin turvallisuusriskini Tshadissa taitaa olla pelko siitä, että hukun toimistoni mukana vallihautaan.


Kuva toimistoni nurkalta ensimmäisen sateen jälkeen.


Ja sama näkymä toisen sateen jälkeen.

Ison sateen jälkeen aamu on raikas niin kuin Suomessakin. Hullua, miten 21 astetta tuntui suorastaan viileältä, kun aamu kuudelta astuin ulos teltasta. Ilmastoitu nukkumapaikka oli jopa kylmä. Erikoisinta oli kuitenkin se, että silmälasit menivät huuruun ulos astuessa. Kosteus ja lämpötilat ovat ilmeisesti päinvastoin kuin kotimaassa on tottunut.

Ehkä upein sateeseen liittyvä luonnonnäytelmä on kuitenkin lentävien termiittien invaasio. Olen nähnyt sen kahdesti parin viikon välein. Ilmeisesti ilmiö on sidoksissa sopivaan aikaväliin ja sopivaan sateeseen. Kummallakin kertaa termiitit ilmestyivät isoa sadetta seuraavana iltana. En ole ottanut mistään tarkempaa selkoa, mutta näyttäisi siltä, että sade saa termiitit kuoriutumaan – tai mitä ne nyt tekevätkään puhjetessaan kukoistukseen. Ne nousevat siivilleen, kerääntyvät yhteen, pudottavat siipensä, parittelevat, munivat ja kuolevat pois. Lentämisvaihe kestää vain pari tuntia. Ja eilen se sattui juuri sopivasti siihen aikaan, kun meillä piti olla suomalaisten patiolla leirin eri kansallisuuksien edustajien illanvietto. Meni telttailuhommiksi.


Kuva ei kerro kaikkea, mutta antaa hieman vaikutelmaa "väkimäärästä".


Valo houkuttelee kaverit yhteen. Sekaan ei ole kiva mennä, vaikka täysin vaarattomia ovatkin.


Aamulla joka puolella on irtosiipiä. Nämä vessan peiliin tarttuneet kaverit eivät ehtineet elää koko suunniteltua elinkaarta, koska siivet ovat vielä tallella. Paikalliset keräävät termiittejä joko hyvänä herkkuna tai sitten arvokkaana proteiininlähteenä.