Papin työ on luonteeltaan esiintyvää ja julkista työtä. Vaikeahan pastorina olisi toimia, jos kukaan ei tietäisi, että olen pastori. Sen mukaisesti olen onnistunut tekemään itseni jo melko tunnetuksi täällä leirissä. Toki tietysti oma joukkomme papin tuntee, kun pidin uudelle rotaatiolle 10 minuutin esitelmän kirkollisesta työstä ja papin roolista. Sen lisäksi vielä komentajan kanssa tapasin parin minuutin ajan jokaista joukkomme uutta rauhanturvaajaa. Mutta alan olla kohtalaisen tuttu kasvo myös muussa leirissä. Teimme irlantilaisen kollegani kanssa yhteisen julisteen, jossa esittelemme työtämme.



Kasvot ovat aina tehokas huomion kiinnittäjä, joten ei liene mikään ihme, että ruokalan käytävässä jonottavat ihmiset ovat melko suurella mielenkiinnolla lukeneet ohjelmaa. Naama alkaa olla tuttu, ja esimerkiksi iltapäivälenkillä Seamuksen kanssa usein kuulen tervehdyksen: ”Hello, Fathers”. Vaikka en perustakaan nimityksestä ”isä”, niin on positiivista tulla tunnistetuksi.

Tunnettavuus on toki lisääntynyt parin huhun myötä. Seamuksen kautta kuulin, että aivan alkupäivinä irlantilaisten leirissä kyseltiin: ”Oletko kuullut, että suomalaisten pappi on entinen muukalaislegioonan sotilas?” Onhan tuo sen verran miehekäs oletus, että mitään kampanjaa asian kumoamiseksi en aloittanut. Hauska väärinkäsitys johtui siitä, että meidän joukoissamme on yksi henkilö, jolla on legioonalaistausta. Henkilöt ovat vain menneet sekaisin.

Koska minua ei ilmeisesti kovin kauaa pidetty minään supersotilaana, olen saanut jo uuden vertailukohdan. Olen irlantilaisten mielestä pitkälti samannäköinen kuin Silas, Da Vinci –koodi elokuvan itseään rankaiseva ja ankaraa kuria noudattava munkki. Kova kaveri sekin. Yhdennäköisyyskilpailuun ei ole sentään otettu teknobändi Scooterin laulajaa, joksi minua epäiltiin mm. Valtimon aikoina.

Suomalaisten joukossa nimitykseni nousevat enemmänkin työnkuvastani kuin ulkonäöstäni. Sarjaan kuuluvat jo kaikki perinteiset sotilaspastorien nimitykset: pappi, pastori ja piruntorjuntaupseeri. (Viimeksi mainittua varten jotkut suunnittelivat jo osuvaa hihamerkkiäkin.) Lennokasta termistöä edustaa puolestaan uusi väläytys: Kenttä-Jeesus. Sen sijaan jonkinlaisia ennakkoluuloja katolista kirkkoa kohtaan osoittanee lempinimi Paavi, jonka sain parin napakan lentopallolyönnin jälkeen. Nämä hengentuotokset ovat tosin vanhan rotaation keksimiä. Uudella lienevät uudet kujeet.