Sadekausi on ilmeisesti tänä vuonna myöhässä. Kuulin epävirallisia lukemia, joiden perusteella näin todella on - tai sitten vettä tulee kohta lujaa. Heinäkuussa sataa kuulemma keskimäärin 240 mm. Ollaan jo kuukauden puolessa välissä menossa, ja vettä on tullut yhteensä vasta 13 mm. Toisinaan tulee vuosia, jolloin sadekausikin on melko kuiva. Joka tapauksessa ollaan maassa, jossa vettä ei ole niin kuin Suomessa. Niinpä sitä pitää säännöstellä.

Saunomisesta kirjoittelin jo aikaisemmin, ja mainitsin, että saunominen on yksi tapa säästää vettä, koska lika irtoaa hikoilemalla aika hyvin. Jostain syystä olo on suihkun jälkeen jotenkin liukas ja likainen, vaikka olisi saippuaakin käyttänyt. Monen kokemus on, että se voisi johtua tästä vedestä. Se ei tunnu pesevän ihan puhtaaksi. En ota virallista kantaa siihen, mistä ilmiö johtuu, mutta kyllähän televisiomainoskin sanoo: ”vesissä on eroja”. Ainakin se on varmaa, että hampaita pestessä vesi tuoksuu ja maistuu oudolta. Juoda sitä ei kannata, vaikka se leirin vedenpuhdistuslaitteiden läpi tuleekin. Voisin toisaalta pestä hampaani pullovedellä, niin kuin monet tekevät, mutta jos masu on jo näihin bakteereihin tottunut, niin samahan tuota vastustuskykyä on pitää yllä.

Irlantilaisilla on suihkujen suhteen yksinkertainen vedensäästömenettely. Suihkut ovat suihkukonteissa, joihin vettä tulee vain tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Taisi olla iltapäivällä muutaman tunnin ajan. En tiedä tarkasti, kun en ole niitä koskaan käyttänyt – eikä yleensä kukaan muukaan suomalainen, koska meillä on lupa käyttää vettä milloin vain omissa saunakonteissamme. Mutta ehtona on se, että joukkomme pitää pysyä tietyissä vedenkulutusrajoissa. Muistaakseni kiintiö on neljä kuutiota vuorokaudessa. Joka tapauksessa miestä kohti määrä on noin 40 litraa vuorokaudessa. Kovin pitkää aariaa ei ehdi suihkussa kiskaista, vaikka vesi ei kovalla paineella tulekaan. Alkuun ihmettelinkin, miksi vettä tulee niin vaisusti, kunnes tajusin, että vipuhana on kytketty vain yhteen putkeen, jolloin keskiasento antaa vettä vain puoliteholla. Kotisuomessa ei tule otettua niitä kilometrin pituisia suihkuja siten, että hana on väännettynä ääriasentoon kylmälle puolelle. Täällä näet ei lämmön säätelyjä harrasteta. Vesi on sen lämpöistä kuin auringon mielestä hyvä on.

Pyykinpesussa on kolme vaihtoehtoa. Perinteinen nyrkkipyykki on mahdollinen aina, mutta ei kovin suositeltava. Siinä kuluu vettä kaikkein eniten suhteessa pyykin määrään. Yleisin käytäntö on paikallisten pyörittämä pesulapalvelu irlantilaisten pesukontissa. (Täällä siis kaikki on joko teltoissa tai konteissa kuljetettavuuden takia.) Leirin joukoille on annettu aikataulut, jolloin he saavat viedä pyykkejä pestäväksi. Suomalaisten vuorot ovat tiistaina ja torstaina klo 9-15 sekä lauantaina 15-21. Tällöin vaatteet viedään verkkokasseissa likaisten vaatteiden laariin ja haetaan muutamaa tuntia myöhemmin puhtaiden vaatteiden laarista. Pesupussi on ainoa toimiva vaihtoehto, jos haluaa löytää oman sukkaparinsa muutaman sadan samanlaisen joukosta. Erittäin näppärä käytäntö, jos ei pakkaa säkkiä liian täyteen. Sehän on sama kuin mättäisi pesukoneen aivan tukkoon. Ei tule puhdasta. Tosin ei tule nytkään ihan joka kerta. Olen ollut pääsääntöisesti erittäin tyytyväinen pesutulokseen, mutta se vesi tuoksuu toisinaan kyllä pestyissä vaatteissakin vähän epämiellyttävältä. Ja jos miehet ovat tulleet viikon maastoreissusta, niin osa heidän aavikkopukujensa hiekoista saattaa löytyä omien vaatteiden poimuista.

Suomalaisille on juuri tullut oma pesukontti. Tarkasti ei ole vielä päätetty, mikä järjestelmä siihen laitetaan: Alkaako paikallistyöntekijä pyörittää sitäkin palvelua vai pesevätkö suomalaiset itse pyykkinsä. Mutta sillä tavoin mahdollisuuksia vaatteiden pesemiseen tulee useammin. Kun firman jakamia kalsareita ja ohuita sukkia on vain neljä paria, ei montaa pyykkivuoroa viitsi jättää väliin. Minä kun lähdin tänne sillä periaatteella, että omia vermeitä ei juuri tuoda, kun matkatoimisto pitää huolen omistaan. Tähän asti on pitänyt.

Pyykkien kuivaaminen on suorastaan hauskaa. Kun sukat ovat aika liukasta materiaalia ja kalsarit sekä useimmat aluspaidat urheiluvaatteista tuttua teknistä kangasta, ei kuivumiseen mene kauaa. Jos keskellä päivää levittelee vaatteet narulle 45-55 asteen auringonpaisteessa ja pienessä tuulenvireessä, ovat ensimmäiset melkein kuivaneet, kun viimeisiä saa narulle.