Olen kirjoitellut blogissani kaiken erittäin positiiviseen sävyyn. Saattaisipa joku erehtyä luulemaan, että täällä eläminen on yhtä juhlaa. Niin no… Eipä minulla hurjasti moittimista oloista ole, mutta pitää ne silti suhteuttaa oikeaan mittakaavaan. Jos tietäisi eläväni täällä useita vuosia tai loppu ikäni, tekisin todellakin suuria parannuksia elintasooni. Mutta nyt ollaankin liikenteessä ihan erilaisella asenteella. Teemme 4-5 kuukauden pestin ja sitten tulevat seuraavat kaverit jatkamaan. Joitakin rutinoita ajattelin silti tilittää. Ottakaahan nenäliinoja esille. Tulee murheellista tekstiä.

Akilleen kantapää
Täällä kävellään ”kauhean paljon”. Kotonahan minä ajan autolla työpaikallenikin, vaikka matkaa on vain 400 m. Olen taitavasti kehitellyt sille toiminnalle useita selityksiä: kuljetettava tavaramäärä, kesken työpäivän tehtävät virka-ajot jne. Täällä se ei onnistu. Toimistolle on melkein sama matka kuin Kangasalla. Vessoihin on ihan siedettävä kävely omasta körmystä, mutta toimistolta matkaa tulee sen verran, että kun on tarpeillaan käynyt, pitää lähteä saman tien uudelleen. Välillä tekisi mieli vilkuilla olan yli ja käydä salaa jonkun merikontin takana, mutta maan kuivuudesta johtuen todistusaineisto saattaisi olla nähtävillä useita päiviä. Kävelemisessä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Elimistö käynnistyy ja virkistyy kivasti. Mutta ihan oikea haitta on, että akillesjänteeni ja vasemman jalkani päkiä eivät ole tottuneet näihin kenkiin. Pari kolme viikkoa olen kävellyt niin, että en pysty laskemaan aivan täyttä painoa vasemmalle jalalle. Joskus istumisen jälkeen pitää lähteä varovasti liikkeelle, kun pohkeet kiristävät akillesjänteet kipeiksi. No se korjaantuu viimeistään Suomessa. Ja kun saan lenkkarit jalkaan, niin sitten taas mennään. Tänään sai vetää ihan kivoja spurtteja, kun käytiin pelaamassa pesäpalloa.

Belsebul
Raamatussa yksi paholaisen nimistä on Belsebul. Käännettynä se on muistaakseni ”kärpästen herra”. Tutkijat ovat ajatelleet, että se voi olla kansan käyttämä pilkkanimi, mutta itse ajattelen, että se voi olla ajatuksensa puolesta tavallaan pelonsekaista inhoa osoittava nimitys. Ihmisellä ei ole luontaisia vihollisia – paitsi juuri kärpäset sun muut itikat. Täällä kärpäsiä ei ole paljon, mutta ne harvatkin ovat kyllä välillä aika ärsyttäviä. Yhteiseen käyttöön tarkoitettujen tietokoneiden luona on joskus epämiellyttävää olla, kun jotkut ötökät ovat ottaneet pääasialliseksi elämäntehtäväkseen kipittää pitkin näyttöruutua tai lentää päin näköä. Sellainen pieni, vihreä ja kovakuorinen öttiäinen on erityisen kunnostunut siinä, että se syöksyy päin naamaa, kimpoaa pois ja jää tyytyväisenä pöydälle kävelemään. Kärpäset sentään rehellisesti yrittävän jotenkin hyötyä ihon pinnan materiaalista - kai?

Likaisuus
Vaikka käytössä on sauna, niin täällä on joutunut tottumaan tietynlaiseen likaisuudentunteeseen. Peseytymisen jälkeen hiki tulee pintaan, vaikka olisi jo aika myöhäinen ilta, kun saunassa käy. Lisäksi vaatteet eivät ole koskaan ihan yhtä puhtaan tuntuisia kuin kotisuomessa, vaikka tulisivat juuri pyykistä. Jätin ottamatta mukaani myös omia sukkia ja alusvaatteita, vaikka monet niitä tänne rahtasivat. Pyykkäämistä saa siksi harrastaa turhan tiuhaan. Eikä se sateiden jälkeinen rapakaan ole kivaa.

Kaiken huippuna
Ja jotta tämä kurjuus kävisi kaikille selkeästi ilmi, niin kerrottakoon, että tulin juuri päivälliseltä. Ensimmäistä kertaa tarjolla ei ollut jotain suussa sulavaa jälkiruokaa. Oli vain banaania, appelsiinia ja omenaa, joista valita. Ja minähän valitan.

No joo. Kun katselee tätä listaa, niin eiköhän siitä johtopäätöksiä pysty tekemään. Jos tuossa ovat ainoat purnaamisen aiheet, jotka keksin, niin kyllä täällä valtavan hyvin menee. Parina päivänä on ollut sellainen matalampi fiilis, mutta sellaisia päiviä on yhtä hyvin kotona. Nahka ei ole palanut pitkään aikaan. Kuumuus alkaa muuttua lämmöksi, ja hikoileminen on luonnollinen asia. Töitä on sopivasti niin, että aika kuluu, muttei ole paha stressi. Suoli toimii ja ruoka maistuu. Mikäs tässä on ollessa. Vielä kun saan hieman näitä alun säätämisiä kuntoon niin, että ehdin olla enemmän miesten kanssa, niin sitten on kaikki niin kuin pitää.