Kameraan on kertynyt uusia kuvia niin, että voin julkaista seuraavan osan luontodokumentista. Kaikkia mielenkiintoisia otuksia en ole onnistunut vangitsemaan, varsinkaan niitä, joista kuuluu vain ääni. Olen naureskellut muun muassa "herätyskellolinnulle" ja "peruuttajasirkalle", jotka ovat edellisen ja nykyisen rotaation nimityksiä joillekin otuksille. En tiedä, mistä tarkalleen on kyse, mutta ensimmäinen sai nimensä herätyskelloa muistuttavasta äänestä ja toinen kuorma-autojen peruutussummerin matkimisesta.



Oletan, että tämä on lammas. Pään muoto on tosi outo, eivätkä suomalaiset määkijät heiluttele häntäänsä maan pinnan tasalla. Edellinen rotaatio ristikin nämä nimellä "kepu". Taustalla olevat vuohet ovat tutumman näköisiä.



Aasi on paikkakunnan yleisin kulkuväline. Hevosia on harvassa. Taitavat olla rikkaiden ja sotaväen ratsuja. Kameli on ilmeisesti jotain siltä väliltä. En ole vielä mennyt härnäämään selvittääkseni, osaavatko nämäkin sylkeä niin kuin laamat. (Kuva: Tiedottaja)



Sadekausi on ollut kuiva. Nytkin aurinko paistaa suorastaan kuumasti, eikä vettä ole tullut muutamiin päiviin. Karjalla on silti mitä laiduntaa. Vartiomies ei ole järjestämässä illalla grillipirskeitä. Piippu osoittaa normaalistikin tuohon suuntaan. Kuvassa aukeava moottoritie vie Goz Beidaan.



Sarjakuvien ja animaatioiden eläimiä ei ole selkesti tehty suomalaisen faunan pohjalta. Sammakot ovat täällä selkeästi vihreämpiä kuin kotimaassa. Nämä myös loikkivat terhakammin. Lapsena sammakko oli helppo saada kiinni, kun se huilasi joka loikan jälkeen. Tämän eteneminen muistuttaa enemmänkin laukkaamista. Juoksijasammakoksikin jotkut tätä noin 10 cm pituista kurnuttajaa kutsuvat.



Ilmeisesti sauvasirkka. Ei ainakaan rukoilijasirkka, niin kuin jotkut väestämme epäilivät. Pituutensa puolesta ei mikään kävelykeppi. Muistaakseni sellaiset 7 cm pitkä. Hän keskittyi lähinnä pation aidan päällä patsasteluun. Mitä kovempi tuulenpuuska tuli, sitä virtaviivaisemmaksi asento muuttui, mutta kiire ei ollut mihinkään. (Myöhempi korjaus: on se sittenkin rukoilijasirkka.)



Tämä sirkka osaa soittaa viulua niin, että huonompikuuloinenkin voi laulaa mukana. Pari rotaatiota sitten Tshadissa ollut rauhanturvaaja osasi sanoa, että eri ötökät ovat vallalla eri aikaan sadekautta. Heinäsirkat tulivat edellisellä kerralla viimeiseksi. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä sadekauden loppumisesta. Ne olivat tuplasti isompia ja niitä oli "hieman" enemmän.



Minulta on kyselty leirissä näkyneistä linnuista. Olen tunnistanut vain yhden variksen. Ja siitäkään en ole ihan varma. Muoto oli sama kuin variksella, mutta väri oli puhtaan mustavalkoinen niin kuin harakalla. Haukkoja on kaarrellut taivaalla saalista etsimässä, mutta en ole tunnistanut niitä. Nämä korppikotkat onnistui tiedottajamme ikuistamaan partioretkellä. (Kuva: tiedottaja)



Pistän myös tällaisen kuvan, vaikken itse kyseistä bongausta tehnytkään. Olimme partiolla paikassa, jossa oli mahdollisuus nähdä apinoita. En onnistunut. Enkä usko, että jatkossakaan näihin kovin usein törmäisin. Mutta tiedottajamme onkin aina siellä, missä tapahtuu. (Kuva: Tiedottaja)



Ampumaradalla bongasin pari pillerinpyörittäjää tositoimissa. Yhteistyö oli saumatonta ja vauhti melkoinen. Mittasuhteista sanottakoon, että pilleri oli hieman marmorikuulaa isompi. Pyörittäjien pään ja kuoren muodoissa on kyllä valtavasti yhdennäköisyyttä siihen isoon suosikkikuoriaiseeni, vaikka en ole koskaan sitä tavannutkaan pilleri kainalossa. Kyseisen ison kuoriaisen toilailuista kerrottakoon tähän astinen säälittävyysennätys: Kaveri sai itsensä taas vaivoin lentoon, törmäsi lamppuun ja putosi selälleen rapakkoon. Siinä se sitten sätkytteli kuin soutuveneen pohjalla makaava soutaja, joka heiluttelee airoja ilmassa veteen yltämättä.