Norjalaisilla on liikaa rahaa. Norjalaisilla on liian hyviä keihäänheittäjiä. Tänään käydyn MM-kisojen keihäsfinaalin ja alkuviikosta tapahtuneen Abechen vierailun puitteissa on hyvä sauma vaipua suomalaisittain itsesääliin ja keskittyä kadehtimaan pohjoista rajanaapuria.

Abechen reissu oli hauskaa säätämistä, niin kuin kerroin. Lääkintäkonferenssivieraittemme vanavedessä purjehdin ensimmäiseksi norjalaisten majoitusalueelle. Päästyäni sisään telttaan iski kateus vastaan heti. Majoitustilat olivat uskomattoman siistit. Kerrossänkyä muistuttava hyttyssuojasänky oli pedattu mukavalla patjalla ja petivaatteilla. Ilmastointiputki kulki körmyn läpi niin, että lämpötila oli mukavimmillaan telttakuution sisällä eikä käytävällä, niin kuin suomalaisessa versiossa. Kuution sivut olivat raudoilla tuetut ja ovessa erinomaisen särmä vetoketju. Omassa körmyssäni kun joudun joka kerta tappelemaan, kun vetoketju leviää pari kertaa ennen kuin saan sen kiinni. Kankaatkin vetävät moneen suuntaan. Viimeistellyn vaikutelman antoi se, että hyttyssuojan sisäpuolella oli yöpöytä, säilytystaskuja ja hylly, jossa vieraita olivat odottamassa shampoot, deodorantit ja muut mahdolliset tuotteet, joita en itse edes ole käyttänyt koskaan tässä omassa leirissä.


Blogi%2083b.jpg

Vieraanvaraisuutta norjalaisittain.


Tarvikkeiden jättämisen jälkeen matka jatkui norjalaisten omaan ruokalaan. Kävellessä ohitimme muun muassa kirkon, jonka pihassa komeili kellotapuli. Sisällä alttarin ja alttarikaiteiden lisäksi olivat täydellinen bändisetti, saarnatuoli ja jopa kasteallas. Norjalaisten armeijassa kun on kuusi valmista merikonttia, joissa jokaisessa on valmis kirkkovälineistö. Kontti vain lähetetään sinne, minne tarvitsee pistää leirikirkko pystyyn. Minä sain kaksi pientä laatikkoa, mikä sekin oli luksusta Seamuksen varustukseen verrattuna – vaikka hänellä nyt onkin oma kirkko täällä.

Blogi%2085b.jpg
Blogi%2084b.jpg

Eipä tämä selittelyjä kaipaa. Tilat ovat näyttävät. Kirkon tunnistaa ulkoa ja sisältä. Bändikamat, lähetyskynttelikkö, kasteallas ja alttari kaiteineen. Kelpaa.


Ennen ruokalaan saapumista meille esiteltiin wc- ja suihkukontit, joissa lentoasematasoiset metallivarusteet kiilsivät puhtauttaan, suihkuista sai painohanojen takaa juuri haluamansa lämpöistä vettä, eivätkä automaattihanat käsienpesualtaillakaan ikäviltä vaikuttaneet. Pelkästään kirkkaat peilit, joista näki selvästi itsensä, olisivat parannusta meidän vessojemme tasoon. Eikä pyykinpesukonttikaan ollut yhtään kurjempi. Pesukone-kuivausrumpuyhdistelmiä oli rivissä sen verran, että pitäisi riittää.

Ruokala jatkoi täysin samaa linjaa. Aidan toisella puolella olisi ollut leirin varsinainen ruokala, mikä oli sekin erittäin viihtyisä. Norjalaiset kuitenkin laittoivat oman pystyyn, kun yhteinen ruokala aiheutti useille vatsavaivoja. Kyllähän tässä kelpasi syödä. Tomaatti-sipuli-fetajuusto-oliivi –salaatti otti luulot pois heti kättelyssä. Valikoimaa ei pääruuissa juuri ollut, mutta kyllä maistui. Kun sapuskansa sai pistellä ilmastoidussa ja siistiksi nuollussa ruokasalissa pehmeillä tuoleilla istuen, alkoi ihan automaattisesti kehitellä jo jotain systeemiä, jolla voisi loikata norjalaisten puolelle. Ei mikään ihme, että Abechen suomalaiset ensitöikseen parkaisivat kateudesta, kun kuulivat meidän päässeen syömään sinne. He olivat yrittäneet puolitoista kuukautta, ja minä pääsin sinne reilun tunnin oleskelun jälkeen. Onneksi heillä on upea vipuvoima hallussaan. Norjalaiset ovat rakentamassa saunaa. Suomalaisilta löytyy kiuas…

Maha puollollaan jatkoimme esittelykierrosta. Punttisali oli puhdas kuin kaupalliset salit Suomessa, vaikka oltiin Abechen teltoissa. Spinning-polkupyörät olivat taka-alalla suuren valkokankaan edessä, jotta musavideoita ei tarvinnut katsella silmät sirrillään. Etualalla oli ihan perus punttisalilaitteita ja painoja. Treeni suoritettiin luonnollisestikin ilmastoidussa atmosfäärissä. Viereisessä teltassa pystyi puolestaan katselemaan leffoja kivasti nousevaksi katsomoksi rakennetussa teatterissa. Tosin järjestelmä oli niin yksinkertaisen nerokas, että varmaan meille tulee pian samanlainen. Olen jo materiaalin ja rakentajat löytänyt. Enää tarvitaan aikaa.

 

Blogi%2086b.jpg

Nuorisotyössä kaksi tärkeintä taitoa ovat delegointi ja plagiointi. Tässä on esikuva, ja innokkaat työmiehetkin on jo löydetty.


Kaiken huipuksi norjalaiset olivat valtavan ystävällisiä. Kävin kyselemässä heiltä, että missä on leirin yleinen transit-teltta, kun en ole varannut majoitusta norjalaisten paikasta. He aluksi päättivät esitellä sen, kun heillä oli niin täyttä. Mutta sitten tulivat siihen tulokseen, että ei se ole kunnollinen paikka. He järjestävät jotain. Loppujen lopuksi tilanne kääntyi niin, että minulta pyydeltiin todella vuolaasti anteeksi, kun he eivät voineet järjestää minulle majoitusta samaan telttaan kuin muilla suomalaisilla. Samaa pahoittelua esitettiin siitä, etten saanut kunnollisia kangaslakanoita, vaan sellaiset kertakäyttölakanat. Voi hyvänen aika! Olin kuitenkin makuupussin kanssa reissussa ja olin varustautunut yleiseen transit-teltassa majoittumiseen. Yritin kysellä, ovatko norjalaiset aina tällaisia, vai teeskentelevätkö he. Väittivät muka tykkäävänsä vieraista.

Olen todella iloinen, että sain majoittua norjalaisten leirissä kaksi yötä. Toisena yönä katkerin kateus näet hiipui ja aloin tajuta, missä mennään. Siisteys on upea juttu, mutta se johtuu myös pitkälti maaperästä. Abeche ei ole niin mutainen paikka kuin Goz Beïda. Tosin norjalaiset kyllä siivoavatkin paljon. Eikä siisteys ja näyttävyys ole kaikki kaikessa. Majoitustilat olivat upeat, mutta todella pienet. Tavaroita olisi saanut sijoiteltua todella huonosti. Eikä se ruokakaan useamman käynnin jälkeen enää ollut ihmeellistä. Ensivaikutelma vain oli niin raju. Norjalaiset itse valittivat, että 70 miljoonaan maksaneen sairaalansa ympäristössä he eivät koe olevansa Afrikassa. Toki olenhan itsekin kuvannut elämäämme enemmän armeijaksi kuin Afrikaksi. Mutta kuitenkin. Lopputulos oli se, että täälläkin oma leiri on oma koti. Käytettävyys on tärkein juttu. Ja se, mihin on asettunut. Sanovat, että koti on siellä, missä sydän on. Ehkä niin pitkälle en tässä tapauksessa menisi. Koti on siellä, missä kamppeet ovat.