Tänään taas pelattiin pesistä. Ihan kiitettävän suomalainen laji näin afrikkalaisessa ympäristössä. Toisaalta, jos suomalaiset eivät olisi keksineet pesistä, niin varmaan afrikkalaiset olisivat. Tämä maa näet sopii erittäin hyvin kahteen lajiin: pesäpalloon ja neppikseen. Hiekkaa piisaa, vaikka kuinka olisi sadekausi ja vehreämpää. Itse asiassa sadekaudella vesi pehmentää ja tasoittaa maan pinnan niin, että urheilukentästämme tulee erinomainen pesäpalloareena. Kouluvuosilta yksi karmeimpia urheilupelkojani oli suriseva ja epämääräisesti pomppiva pesäpallo, joka syöksyi viuhuen kohti pelokasta etukentän siepparia. Sateen jälkeen täällä pallo pomppaa vain vaisusti, vaikka se olisi lyöty kuinka korkeassa kaaressa tahansa. Ja veden tasoittamalla pinnalla pallo vierii parhaimmillaan kuin parkettilattialla.

Sateen ja hiekan yhdistelmässä on kuitenkin yksi erittäin huono erikoistapaus: vallihauta. Leirin muurin ulko- ja sisäpuolella kiertää vallihauta, joka toimii sekä kutsumattomien vieraiden esteenä että vesiojana. Ulkopuolella kaivannon edessä on vielä piikkilankaa, jottei kukaan vahingossa tai tahallaan tipahda vetiseen ansaan. Vallihautaan ei siis pääse kävelemään helposti edes vaikka haluaisi. Pallo sen sijaan mahtuu piikkilankakerän välistä vierimään oikein helposti. Tänään niitä hukattiin kolme. Jos on satanut muutaman päivän sisään, on pallojen onkiminen käytännössä mahdotonta. Vallihaudan pohja on sellaista mutavelliä, että siihen juuttuu kuin täi tervaan, jos yrittää väärässä kohdassa kahlata. Itse yritin kerran, ja luovutin ensimmäisen askelen jälkeen.

Reilu kuukausi sitten tulleessa pesäpallosetissä oli 20 palloa. Nyt mennään suunnilleen puolivälissä kulutuksen suhteen. Toivottavasti muutama pallo jää varastoon sadekauden jälkeenkin. Sitten kuivan vallihaudan pohjalta on helpompi onkia karkulaisia. Pelipaikan vaihtaminen ei ole mahdollista. Juoksuradalla on pelattava, kun muualla ei saa. Pitää olla vartijoiden näkyvissä koko ajan.

Pallohävikistä huolimatta pesis on kiva keskipäivän laji. Joka päivä klo 13 halukkaat kohtaavat patiolla ja katsovat, onko palloiluun riittävä väkimäärä haalittavissa kasaan. Palvelukseen liittyvät tehtävät tai vuodenajan sateet voivat rajoittaa intoa, eikä viime aikoina ole pelattukaan kuin ehkä kerran viikossa. Tänään oli taas hyvä ja lämmin lämmin päivä. Pelihetkellä arvioni mukaan liikuttiin 35-38 asteen tuntumassa - varjossa. Auringossa lämpöä oli toki enemmän. Siinä vaiheessa mikään suopotkupallon tasoinen uuvuttava laji ei paljon innostaisi. Pitkälti seisoskeluun perustuva urheilu on juuri sopivaa. Silti hikoilu on samaa tasoa kuin Suomessa kovaa urheillessa. Lisäksi nuori urheilullinen jääkärijoukkueemme tekee pelistä varsin nautittavaa. Minä kunnostaudun lähinnä suunsoitossa.


Joskus pallo voi vallihaudan sijasta juuttua kiinni kattoon.