Flunssa torpedoi suunnitelmani mennä Abecheen viime viikolla. Olen touhunnut puolikuntoisena siitä asti. Mitäs ei ole osannut nukkua tarpeeksi. Nyt on kyllä menossa parempaan päin. Taudin puhkeamisen aikoihin eräs toinenkin suunnitelmani meni puihin. Haaveissa olevaa juttua ei voinut levittää, ettei kukaan olisi alkanut herätellä turhia toiveita. Nyt ajattelin lyhyesti esitellä mielestäni kivan idean, kun asia on ratkennut.

Tutustuin ranskaa puhuvaan tulkkiimme, ja istuskelin viime viikolla hänen kanssaan soittamassa Zakouma National Parkiin. Welfare-upseerin ominaisuudessa yritin järjestää retken norsuja katselemaan. Zakouma on yksi Afrikan suurimmista norsupuistoista noin 250-300 kilometrin päässä leiristämme. Kulkeminen sadekaudella olisi ollut epävarmaa. Maanteitse reissu olisi ehkä ollut mahdoton, joten olisi pitänyt tehdä esitys helikopterilennoista. Mutta nyt ne kaikki voi unohtaa, koska luonnonpuisto ei järjestä safareita sadekaudella. Marraskuusta alkaen homma taas toimii. Mutta silloinhan me jo poistummekin.

Eräs ystäväni vietti hetken aikaa Afrikassa ja sanoi, että 7000 kg painoisten eläinten näkeminen oli niin elähdyttävä kokemus, että se antoi intoa vähän kurjempiinkin päiviin. Onneksi sadekausi kasvattaa näitä ötököitä niin, että 15 kg painoinen koppakuoriainen ajaa varmaan saman asian.