Olin toissayönä taas muurin harjalla. Vartiovuoroja ei jatkossa meidän miehillemme tule tajuttoman usein, joten toivon, että minulla olisi paukkuja ainakin silloin tällöin kantaa siihen hommaan korteni kekoon. Tällä erää seuraava päivä oli melko kiireinen, joten ihan vain pari tuntia pistäydyin vartiomiehiä morjestamassa. Kovaa hommaa se on valvoa parin tunnin pätkiä ja käydä välissä vajaa tunti nukkumassa. Yritinkin satuttaa vierailuni klo 03-04 aikoihin, jolloin raukeus kaikkein helpoimmin iskee. Tosin niin se iski minuunkin. Pistin kellon soimaan 02.30, mutta nukuin koiran unta, kun pelkäsin herättäväni naapurikörmyjen asukkaat. Minulta on siviilissä kyselty usein, miksi annan kellon soida niin kauan ennen heräämistä. Höh! Omasta mielestäni sammutan sen heti, kun kuulen sen. Olen vain aika sikeäuninen. En halunnut samanlaista tilannetta nyt, kun seinänaapurit ovat vain telttakankaan äänieristyksen suojissa. Heräilin vähän väliä ja viimeisen kerran havahduin klo 02. Päätin, että sammutan kellon ja lähden pian pihalle. No enkös sitten nukahtanut niin, että käytännössä löysin itseni vartiotornista vasta klo 04.

Edellisellä yövierailullani sain kuulla, että sillä kertaa ötököitä oli ollut aika vähän. Nyt oli vilkkaampaa. Minun käyntini aikaan ei ollut mitään Egyptin vitsausta menossa, mutta ehkä vähän useampi ötökkä ympäristössä pörräsi. Aamun sarastaessa kärpäset sen sijaan innostuivat. Onneksi ne eivät survoutuneet varjoisaan vartiotorniin, mutta tornien väliä kulkiessa niitä piisasi. Muurin harjalla kasvavassa pienestä heinikosta selkään ja niskaan lenteli muutama kymmenen kärpästä kerralla. Eivätkä ne heti jättäneet rauhaan. Keikkani lopetettuani kävelin melkein puoli kilometriä omalle teltalle, ja sielläkin piti vielä yrittää livahtaa oven raosta, jotta kärpäsparvi olisi jäänyt ulkopuolelle. Kannatan lämpimästi määrärahojen lisäämistä hyvien kärpäskarkotteiden kehittämiseen.

Vartijoilla on yöllä harvoin mitään leirin ulkopuolista tarkkailtavaa. Ei siellä pimeässä juuri kukaan liiku. Mutta vartiokoppi saattaa joskus olla aika jännittävä paikka. Useammat jääkärit kertoivat kokemuksiaan aikaisemmilta yövartiokeikoilta, jotka ainakin minusta kuulostivat hurjilta. Vartiokoppi on sisältä noin 1,5 x 2 m alue, jota kiertää vahva seinä. Seinän päällä, noin rinnan korkeudella, on puoli metriä leveä lauta – vähän niin kuin baaritiski. Siinä voi nojailla ja tarkkailla ympäristöä. Koko komeus on vielä katettu, jotta vartija pysyy auringolta ja sateelta suojassa. Yöllä valoja ei mielellään kopissa käytä, kun se houkuttelee hyönteisiä paikalle. Taskulampulla sen sijaan näkee etsiä evästä tahi muita tavaroitaan.

 

Blogi%20076b.jpg

Vartiokopin tunnelmia päivänvalossa.

 

Blogi%20077b.jpg

Kameran suorituskyvyn rajoilla oleva suttuinen näkymä vartiokopista yöllä.


Joskus taskulampun valokeilaan saattaa osua jotain, mitä ei ollut etsimässä. Kerran eräs yövartijamme oli taskulampulla seuraillut kahta hiirtä tai rottaa, jotka vilistivät kopissa. Kun hän etsi käsiinsä sumutetta, jolla aikoi antaa kavereille kyytiä, sattuikin valokeilaan ”baaritiskillä” luikerteleva musta käärme. Käärmeen hävittyä näkökentästä tuli kuulemma muutamaan kertaan taskulampulla haravoitua kopin sisustaa, että tiesi, uskaltaako istahtaa penkille. Yleensä kovan rapinan kuuluessa vartiomiehet tykkäävät mieluummin seisoskella keskellä koppia kuin nojailla tiskiin, puhumattakaan penkillä istumisesta. Minä ainakin uskoisin pysyväni sellaisen vuoron loppuun aika pirteänä – vähintäänkin siksi, että kiertäisin vähän väliä kopin ulkopuolella tömistelemässä maata.

Viime yönä toinen vartiomies nappasi kameraansa kuvan isohkosta hämähäkistä, joka sattui laskeutumaan kopin katosta ihan viereen. On joku myös bongannut skorpioneja yövuoroillaan. Mitään vaaratilanteita ei ole tietääkseni sattunut. Mutta varmaan aika puistattava kokemus on havaita yön pimeydessä eläin, jota ei haluaisi samaan koppiin.

Keikalleni valmistautuessa manasin sitä, kun en halunnut ottaa mukaani mitään isoa reppua, enkä keksinyt, mihin muuallekaan voisin tavaroitani laitella. Aamuyöstä nuo hoksottimet eivät käy ihan täydellä teholla muutenkaan. Sitten silmiin sattui hieno tuote. Olin ottanut kotoani mukaan veljeltä syntymäpäivälahjaksi saadun kaasunaamarilaukun. Naamarin jätin kotiin, mutta laukusta ajattelin olevan hyötyä. Siitä tulikin oiva vartiomiehen piristyspakkaus. Useimmilla on omia eväitä mukanaan, mutta joskus keksi, rusinat tai kuuma juominen voi ilahduttaa. Ja kun tulee toinen kaveri höpisemään ja toinen jalkapari tömistelemään, niin ehkä raukeus ja kutsumattomat vieraatkin pysyvät poissa.


Blogi%20076b.jpg
Kätevä eväslaukku, josta löytyy keksiä, rusinaa, kahvia, kaakaota, mustaherukkatotia, sokeria, käsidesipyyhkeitä ja kupit lusikoineen. Nyt ei tarvitse unenpöpperössä raapia päätään, mitä pakkaisi mukaan.