Kävelin juuri toimistolle messin kautta. Ostin muutaman Bounty-patukan. Limsaa ei viime viikon torikäynnin jälkeen ole tarvinnut haalia lisää. Nauroin messin myyjälle, joka huomasi kädessäni aamun messun jälkeen tiskissä käyneen ehtoollisviinikannun. ”Oho! Pyhää teetä”, tokaisi hän silmäillessään varsin englantilaisen näköistä ristillä koristeltua kannua. Päivällisellä hetki aikaisemmin olin taas virnistellyt yhdelle pienikokoiselle kokillemme, jonka kanssa kävimme perinteiseksi muodostuneen sanailun, jonka hän aina aloittaa: ”-Halleluja, veli! -Halleluja  -Ylistys Jeesukselle.” Vielä en ole keksinyt mitään nasevaa jatkoa, mutta ehkä se siitä kohta irtoaa. Tosin aikaa ei ole montaa päivää.

Parin päivän ajan leirissä on vaeltanut valkonaamoja. Puolet irlantilaisista on poistunut, ja saman verran uusia on tullut lisää. Kuun lopussa vaihtuu toinenkin puoli. On se hassua, miten selvästi uudet ja vanhat erottuvat toisistaan. Väritys lienee selvin merkki, mutta kyllä kainalossa jatkuvasti kulkeva vesipullo tai arkaileva tahi turistinomainen katsekin paljastavat hiutaleen. Uudet irlantilaiset ovat myös varttuneet selvästi Irlannin viljavammilla ja hedelmällisemmillä seuduilla. Ovat selvästi tanakammassa kunnossa keskimäärin. Tai sitten vain vanha rotaatio on sadekaudesta huolimatta päässyt Afrikan lämmössä pahasti kuihtumaan.

Odotan innolla uusia ihmisiä. He tuovat vaihtelua rutiineihin. Olen jo tutustunut uuteen pastoriinkin. Dan McGarthy on Seamuksen tavoin erittäin iloinen, rento ja leppoisa tapaus. Tukkamuotikin on meillä yhteinen, kun taas eilen höyläsin pääni puhtaaksi. Samoin tutustuin uuteen komentajaan ja welfare-upseeriin. Komentajan kanssa on hyvä pitää välit kunnossa, ja welfare-upseerin kanssa on tarkoitus ihan tehdä yhteistyötäkin. Ajattelin huomiseksi sovitussa tapaamisessamme kysellä, voisivatko irlantilaiset opettaa suomalaisille krikettiä ja hurlingia. Me voisimme puolestaan perehdyttää heidät pesäpallon saloihin. Hurling on muuten joku ihmeellinen salibandyn ja maahockeyn välimuoto, jota pelataan jalkapallokentällä. Irlannin suosituin urheilulaji kuulemma. Myös irkkufutis on oma lajinsa, jota he innolla seuraavat. Koko Tshadin operaation varakomentaja on irlantilainen kenraali. Virallisesti hän oli tänään täällä tarkistamassa joukkojen tilannetta erään projektin tiimoilta. Matkan todellinen syy oli Seamuksen mukaan irkkufutiksen loppuottelu, jossa hänen maakuntansa joukkue oli mukana. Hän ei Abechen tukikohdassaan olisi nähnyt sitä.

Uusien ihmisten myötä on aina pieni mahdollisuus muuttaa käytäntöjä haluttuun suuntaan. Nyt me olemme tämän leirin konkareita. Operaatio on irlantilaisjohtoinen, joten monet tavat ovat heiltä peräisin – vaikka ne eivät aina olisi hyviäkään. Nyt on saumaa esitellä sellaisia suomalaisia ajatuksia, jotka mielestämme toimisivat paremmin. Tosin varovainen pitää olla toiveissaan, koska sotilasorganisaatiot ovat hitaasti kääntyviä. Ainakin hieman huono merkki oli se, kun muutama irlantilainen pyörähti tässä toimistokontissamme, jossa työskentelen. Vaikka yksi ainoa irlantilainen työskentelee kolmen suomalaisen kanssa suomalaisten kontissa, esittelijä tyylikkäästi kertoi uusille tulokkaille oman miehensä toimiston näytettyään: ”Myös suomalaisia työskentelee täällä…”

Sitä en tiedä, miten jääkärijoukkueen miehet selviävät, kun Emma lähtee. Tosin uudessa rotaatiossa on tullut vähintään edellisten verran naisia, joten uuden puheenaiheen etsintä on varmasti kovaa vauhtia käynnissä.


Lähdin lenkille kameran kanssa. Iloitsin nähdessäni uusia irlantilaisia kuljettavan nelimoottorisen koneen laskeutuvan. Halusin ottaa tyylikkään nousukuvan, kun moottorit pöllyttävät hiekkaan. Ikävä kyllä kone ei lähtenytkään kiitotien päästä, vaan kiihdytti nousuun puolivälistä. Olin sitten koneen väärällä puolella. Sinne meni.