Morjeksii! - Niinkuin jääkärijoukkueen miehet ovat ottaneet tavaksi huikata. Tänään on tarkkasilmäisen eläinbongarin uusimpia tuotoksia tarjolla. Ikävä kyllä tällä hetkellä kaikkein mielenkiintoisimmasta eläimestä minulla on vain kuulopuheita. En ole sitä itse vielä nähnyt, kuvaamisesta puhumattakaan. Vallihaudassamme on näet kaloja! Lähin järvi on satojen kilometrien päässä, joten monnia muistuttavat parikymmensenttiset kalaset ovat ilmeisesti jotain luontodokumenteista tuttuja mutakaloja. Heräilevät horroksesta henkiin, kun tulee vettä, ja painuvat taas lähes zombeina odottamaan seuraavaa sadekautta. Outoja otuksia. Siellä ne kuulemma hyttysiä veden pinnalta napsivat. Ja hyönteispainotteinen on tämäkin bongauskertomus. Leirin lähimaaston isot eläimet on nähty jo muutaman kerran, joten uutuudet löytyvät pikkuvilistäjistä.

Blogi%20100b.jpg
Erään yövartion aluksi "ihastelin" hyttysten vilinää pihalampun valossa. Onneksi ei tarvinnut tuosta rynniä läpi.

 

Blogi%20101.jpg
Eilen onnistuin tekemään historiaa. Näin ensimmäisen kerran eläessäni elävän käärmeen luonnossa. Melkoinen mieslauma oli kokoontunut katselemaan tätä matelijaa. Myrkyllisyydestä tai vaarallisuudesta ei ole mitään tietoa, mutta hieman hurjalta kyllä näytti, kun irlantilaissotilas päätti haulikolla luikertelijan päivät. Ei muuten, mutta kun puolikas käärmettä lensi kohti joitakin katsomassa olleita irlantilaisia.

 

Blogi%20102b.jpg

Ei ihme, jos täällä paikalliset syövät heinäsirkkoja. Yhdestä tällaisesta saa paistin pienelle taloudelle. Pituutta suunnilleen 7 cm.

 

Blogi%20103b.jpg
Leirimme hurskain otus. Rukoilijasirkka. Kamalan läpitunkeva katse. Harmi, ettei tähän blogiin saa videoita mukaan. Kivasti se etujaloillaa tarttui kameran objektiiviinkin kiinni. Pituutta suunnilleen 10 cm.

 

Blogi%20104b.jpg
Rukoilijasirkka pitää ilman muuta hallussaan hyönteisten tuijotusennätystä, mutta täällä on tällaisia neutraalin näköisiä koppakuoriaisia enemmänkin, joilla on pää ja silmät paljon selkeämmin kuin suomalaisilla kollegoilla. Tosin varmaan yksi selitys on se, että suomalaiset kuoriaiset eivät ehdi lyhyessä kesässä kasvaa niin isoiksi, että niitä voisi matkan päästäkin tarkastella selvästi.

 

Blogi%20105b.jpg
Ja vielä lopuksi suosikkini. Pillerinpyörittäjä. Tällä kertaa ilmeisesti urospuolinen, kun kilvessä on tuollainen spoileri ja nenällä kaksi sarvea. Muistuttaa sellaista kolmisarvista hirmuliskoa. Söpö kuin mikä.