Sadekausi alkaa selvästi rauhoittua. Vettä tulee varmasti vielä moneen kertaan rajustikin, mutta sateita esiintyy harvemmin. Erilaisia ötököitä tuntuu kuitenkin tulevan koko ajan lisää. Vaan niinhän se menee Suomessakin. Kaunein kesä ei suinkaan ole pisimmän päivän kohdalla. Juhannuksena kesä on vasta aluillaan ja parhaista lomasäistä nautitaan heinä-elokuussa. Ilmeisesti afrikkalainen fauna vilkastuu niin kauan, kunnes kuivempi sää tekee elämisen vaikeaksi.

Toinen toistaan erilaisempia öttiäisiä saa bongailla esimerkiksi Welfare-telttamme ilmoitustaululta. En keräile niitä sinne nähtäväksi, vaan ilmoitustaulun valon ansiosta ne löytävät sinne tiensä aivan itse. Tänään kävin juttelemassa teltan myrkyttämisestä. Olosuhteet otetaan sellaisena kuin ne ovat, mutta kyllä silti elokuvanautinto on parempi, jos pimeässä teltassa videotykin valokeilassa lentelisi vähän vähemmän yöperhosia ja muita kuoriaisia. Joskus naurattaa, kun edellä olevan sohvan selkänojalla näkyy valkokankaan valoa vasten iso koppakuoriaisen siluetti, joka kipittää laidasta toiseen. Eivät haitallisia, mutta epämiellyttäviä silloin, jos sattuvat olemaan niitä yksilöitä, jotka päästävät pahan hajun ilmoille, kun niitä menee häiritsemään.

Heinäsirkkoja on alkanut pyöriä enenevässä määrin. Yön tultua lamppujen valossa ne läiskähtelevät päin ja välillä kengän alla kuuluu rusahtelua. Nilkka ei vielä ole nyrjähtänyt, vaikka suurimmat yksilöt alkavat liikkua 7-10 cm pituuksissa. Tässä kolme erilaista lajiketta, jotka minä olen havainnut. Keskenään ne ovat suunnilleen samankokoisia.


Blogi%20120b.jpgBlogi%20121b.jpgBlogi%20122b.jpg

Hyönteisten tapauksessa on ehkä vähän naurettavaa puhua bongauksesta. Olen mieltänyt sen urheilulajiksi, jossa mennään puskaan kyttäämään jotain lajiketta, jota ei noin vain näe. Kai täälläkin on lajikkeita, joita on vaikea löytää, mutta nämä kyseiset esimerkit ovat kyllä ihan kiitettävän oma-aloitteisesti tulleet näytille. Tässä pari kameraani sattunutta esimerkkiä. Ensimmäinen on joku peruskuoriainen. Toinen on hupaisa lehden näköinen veitikka, jolla oli myös itseään pidemmät tuntosarvet.

Blogi%20123b.jpgBlogi%20124b.jpg

Lintujen kuvaaminen ei minun pikkuisella pokkarillani onnistu kovin hyvin. Pari kyyhkyläistä onneksi oli niin rauhassa merikontin päällä, että pääsin hiippailemaan lähes siedettävälle kuvausetäisyydelle.

Blogi%20125.jpg

Lähin järvi on satojen kilometrien päässä, mutta silti vaan leiristä saatiin tuulastamalla kalaa. Vallihaudassa elää jotain monnin näköisiä kaloja, joita vartiomiehemme yrittivät keppi-pullo-yhdistelmällä kalastaa. Tulosta parantaakseni vein heille piikkitutkaimen. (Jonka olen parhaassa tapauksessa joskus itse tehnyt parikymmentä vuotta sitten kesätöissä lasikuitutehtaassa kotipaikkakunnallani.) Niinpä vain tällainen n. 15 cm kala nousi pintaan. En tiedä, mikä se on, mutta yksi veikkaus voisi olla afrikankeuhkokala. Netissä olevat kuvat ovat paljon kauniimmista kaloista, mutta ehkä ne ovat eläneet paremmissa vesissäkin. Sanallinen kuvaus tässä linkissä Särkänniemen akvaarion sivuilta tuntuisi sopivan lajin ominaisuuksiin.

Blogi%20126b.jpg