Irlantilaiset lähtivät, sudenkorennot tulivat. Hassu tämä Afrikan luonto, kun se pistää aina kaiken tai ei mitään. Pation ympärillä lenteli illan hämärtyessä tänään useita kymmeniä sudenkorentoja, mutta ei muita ötököitä ollenkaan.

Pientä vaihtelua elämään on tulossa. Irlantilaisten rotaatio on alkanut. Puolet heidän väestään on lähtenyt kahden päivän aikana. Vähän ajan päästä tulee samanlainen sakki lisää. Parin viikon päästä toinen puolikas tekee saman tempun. Ollaan sen jälkeen leirin kokeneinta porukkaa. Uudet tuttavuudet tuovat myös kummasti uutta ilmettä. Tällaisessa ympäristössä kun pienetkin asiat ovat aika merkittäviä juttuja. Eikä yhteistyökumppaneiden vaihtuminen ole missään olosuhteissa pienimmästä päästä olevia juttuja.

Irlantilaisten porukka ei ole suomalaisten tavoin ympäri maata kerätty. Samassa rotaatiossa olevat sotilaat palvelevat myös kotimaassaan samassa yksikössä. Tai lähes kaikki. Esimerkiksi irkkupastori Seamus oli erossa omasta joukostaan. Hänen yksikkönsä tulee nyt seuraavaksi tänne. Poistuva rotaatio on läntiseltä maaseudulta. Edellinen porukka oli pääkaupunki Dublinin yksiköstä. Uudesta porukasta en tiedä. Joka tapauksessa tuolla systeemillä toimintakulttuuri voi muuttua joukko-osastosta riippuen aika paljonkin. Toki monet toimintamallit peritään edelliseltä rotaatiolta, mutta silti kotimaassa omaksuttu tyyli on varmasti monella tapaa hallitsevampi juttu. Siksi innolla odottelen, millainen tämä uusi porukka on.

Vaihtoon liittyi irlantilaisten mitaliparaati. 90 päivää rauhanturvaajana palvellut sotilas saa rintaansa mitalin. Sama koskee mitä suomalaisia. Meillä etujoukkona tulleilla raja taitaa ylittyä vajaan 10 päivän päästä. Irlantilaisten paraati oli vain aika surkuhupaisa. Välillä valittelemme, miten he ovat niin joustavia aikataulujensa kanssa. Tällä kertaa kenraalin läsnä ollessa kuitenkin pelattiin varmanpäälle. Porukka oli lippukentällä muodostelmassa jo ennen kuin kenraalin kone oli laskeutunut kiitoradalle. Odotusta ennen paraatia tuli puolesta tunnista tuntiin. Vaikka oli aamu, oli muodossa seisominen tukalaa. Mitaleita ripustettaessa sotilaita pyörtyili lämmön takia. Yli 30 sotilasta taluteltiin tai kannettiin kentältä sivuun. Jotkut puhuivat yli 50 lämpöön uupuneesta, mutta tarkkaa tietoa minulla ei ole. En myöskään ollut tilannetta itse seuraamassa, joten joudun luottamaan kuulopuheisiin.

Ruokajonot ovat olleet eilen ja tänään todella lyhyet. Pikkujuttu, mutta tuntuu suurelta luksukselta.