Työskentelen pappina suomalaisten parissa. Vaikka kosketuksia paikallisiin ihmisiin ja islamin uskoon tulee aika vähän, ajattelin, että täällä ollessa on tärkeää vähän pureutua maan valtauskontoon. Jotain kuvaa ihmisten todellisesta tilanteesta saisi, kun haastattelisi torimyyjää tai kadunmiestä, mutta toisaalta eihän keskimääräisen suomalaisen haastattelukaan anna todenmukaista kuvaa siitä, mitä kristinusko oikeasti opettaa. Niinpä halusin mennä lähteille. Tänään sain luettua loppuun Koraanin.

Kirjaimellista tarkkuutta noudattaakseni täytyisi tietysti täsmentää, että luin Koraanin suomenkielisen käännöksen, en Koraania. Vain arabiankielistä versiota saa kutsua sillä nimellä. Käännökset ovat vaikeatulkintaisesta arabiankielisestä runoudesta johtuen aina epätarkkoja. Jaakko Hämeen-Anttilan esipuheen mukaan käännöstyö on Koraanin tapauksessa melkoista nuoralla tanssimista. Eikä lukeminenkaan ollut aina helppoa. Vaikka käännetty teksti on selkeää, erityinen väärinymmärtämisen mahdollisuus aiheutuu siksi, että luin kirjan kristinuskon näkökulmasta katsottuna. Jos haluaisi todella ymmärtää Koraania, pitäisi haluta nähdä kaikki asiat parhain päin islamin näkökulmasta. Kun pappi lukee Koraania, ollaan täysin ”lukee kuin piru Raamattua” tilanteessa. Koraani itsessäänkin varoittaa asiasta:

”Hän on lähettänyt teille Kirjan, jossa on selkeitä jakeita, ja ne ovat Kirjan ydin. Siinä on myös toisia, monitulkintaisia jakeita. Ne, jotka rakastavat kavaluutta, noudattavat monitulkintaisia koettaen aiheuttaa hajaannusta ja tahtoen selittää niitä itse, mutta niiden selitystä eivät tunne kuin Jumala ja ne, joilla on vakaa tieto ja jotka sanovat: ’Me uskomme, että se on kokonaan herraltamme.’ Mutta vain ymmärtäväiset ottavat varoituksesta vaarin.” (Imranin perheen suura. 3:7)

Kriittisellä silmällähän Koraani tuli luettua. Noudatin jopa kääntäjän ohjetta, ja luin kirjan lopusta alkuun. 114 suuraa ovat pituusjärjestyksessä siten, että lyhyen aloitussuuran jälkeen pisin on toisena ja siitä eteenpäin suurat lyhenevät. Pääsääntöisesti lyhimmät kirjoitukset ovat varhaisimpia, joten kirja on koottu käänteiseen aikajärjestykseen. Koraanin rakenteen kehittymisen huomaa selvimmin, kun aloittaa takakannesta. Suurien teemat lisääntyvät ja muuttuvat. Seuraavassa lyhyesti jotain havaintojani siitä, miten Raamattu ja Koraani eroavat:

Koraani toistaa itseään erittäin paljon. Ajallisesti ensimmäiset suurat keskittyvät Jumalan suuruuden ylistämiseen, pikkuhiljaa mukaan tulee tarkempia ohjeita. Viimeisissä suurissa on jo joitakin yksityiskohtaisia lakitekstejä. Sävy muuttuu myös aggressiivisemmaksi, ja kirjoittaja reagoi selvästi sanoman saamaan palautteeseen. Esimerkiksi juutalaisiin ja kristittyihin suhtaudutaan aluksi lempeästi, mutta loppua kohti ei voi enää välttyä näkemästä pyhän sodan oikeutusta:

”Ne, jotka haluavat vaihtaa tämän elämän tuonpuoleiseen, taistelkoot Jumalan tiellä. Me annamme heille suuren palkan, saavatpa he sitten voiton tai tulevat surmatuiksi. Miksi te ette siis taistele Jumalan tiellä niiden heikkojen miesten, naisten ja lasten puolella, jotka sanovat: ’Herramme, vapauta meidät tästä kaupungista, jonka asukkaat tekevät väärin. Anna meille luotasi suojelija ja anna meille luotasi auttaja’? Uskovaiset taistelevat Jumalan tiellä, mutta uskottomat taistelevat epäjumalien tiellä. Taistelkaa saatanoiden ystäviä vastaan. Saatanan juoni on heikko.” (Naisten suura, 4:74-76)

Koraanin, islamin ja kirjoittajan arvovaltaa korostetaan koko ajan. Lähes jokainen uudempi suura alkaa muistuttamalla, että lukijalla on kädessään virheetön Koraani. Myös islam nimetään useita kertoja ainoaksi oikeaksi uskonnoksi. Toki Raamattukin korostaa, että vain Jeesukseen uskomalla pelastuu, mutta uskonnosta ei puhuta mitään. Myös armon käsite on selvästi erilainen. Koraanissa ilmoitetaan, että Jumala vihaa syntisiä ihmisiä, ja että pelastuksesta osallisia ovat ne, ”jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja”. Uudemmissa suurissa muistetaan korostaa myös rukouksia ja almuja. Raamatussa puhutaan päinvastoin siitä, että juuri syntistä ihmistä rakastaakseen Jumala valmisti syntien anteeksiantamuksen. Ja yhtä lailla korostetaan, että armo on ansaitsematon, eikä sitä voi teoilla hankkia.

Olisi hienoa löytää ihminen, joka ei olisi kuullut mitään Raamatusta eikä Koraanista – ja laittaa hänet lukemaan kumpikin teos ja sanomaan, miten hän näkee niiden erot. Minun mielestäni Raamattu puhuu enemmän armosta ja pelastuksesta, kun Koraani puolestaan jokaisessa suurassa varoittaa epäuskoisten tuskallisesta rangaistuksesta. Armoa ei suoranaisesti missään vaiheessa luvata, mutta rangaistuksesta muistutetaan usein.

”Toiset heistä uskovat tähän Koraaniin, mutta toiset eivät. Helvetissä on riittävästi hehkua! Me korvennamme tulessa ne, jotka eivät usko merkkeihimme; aina kun heidän ihonsa on palanut, me vaihdamme tilalle toisen, jotta he saisivat oikein maistaa rangaistusta. Jumala on Mahtava, Viisas. Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, saavat käydä puutarhoihin, joiden notkelmissa virtaa puroja ja joissa he saavat asua ikuisesti. Siellä heitä odottavat puhtaat puolisot, ja me annamme heidän käydä vilpoisaan varjoon.” (Naisten suura, 4:55-57)

Koraanissa mainitaan puhtaita puolisoita palkintona paratiisissa. Mutta suoranaisesti kirja ei ole mitenkään naisvastainen tai alentava. Jos islamin ohjeissa ja tavoissa on jotain naista orjuuttavaa, se ei mielestäni nouse Koraanista. Naisten kunnialliseen kohtelemiseen kehotetaan usein. Vaikka ei sillekään mitään voi, että joissain kohdin miehen ylivalta käy ilmi:

”Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Jumalan on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Jumala on korkea, mahtava.” (Naisten suura, 4:34)

Perheen pään ajatus löytyy toki myös Raamatusta, mutta koen, että ero on silti suuri. Raamatussa ohje kunnioittamisesta annetaan naiselle. Kun sitä ohjetta annetaan, mies voi vaikka mennä tupakalle. Ohje ei ole miehelle annettu oikeus vaatia kunnioitusta, vaan miehelle annetaan erikseen ohjeet vaimosta huolehtimiseksi. Vaikka Raamatusta heijastuu aikansa miesvaltainen kulttuuri, annetaan siinä paljon ohjeita myös suoraan naisille tai kuulijoille yleisesti. Koraani tuntuu puhuvan vain miehille.

Raamatun teemat ovat Koraanissakin erittäin hyvin näkyvissä. Monet kertomukset vain ovat hyvin erilaisia. Jopa niinkin keskeinen asia kuin Jeesuksen kuolema kiistetään. Hän ei kuollut ristillä, vaan hänet vain otettiin taivaaseen. Kristittyjen opetus Jeesuksesta Jumalan Poikana kumotaan useaan kertaan monijumalaisuutena ja Jumalan pilkkaamisena.

Raamatun ja Koraanin eroista olisi kiva jutella jonkun muslimin kanssa, mutta jo Koraanin pohjalta siinä on yksi suuri lähtökohtainen vaikeus. Parissa kohdassa Koraania kristittyjen ja juutalaisten oletetaan automaattisesti olevan valehtelijoita:

”Toiset Kirjan ihmisistä haluaisivat eksyttää teitä, mutta eivät he eksytä kuin itseään. He eivät ymmärrä. … Te, joilla on Kirja, miksi te sekoitatte totuuden valheeseen ja salaatte totuuden, vaikka tiedätte? … Älkää uskoko muihin kuin niihin, jotka seuraavat teidän uskontoanne.” (Imranin perheen suura, 3:69, 71, 73)

On vähän tympeän oloista yrittää kirjoittaa tiiviisti havaintojaan. Yhdestä ainoasta teemasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkät pätkät, ja se ei taida olla tämän blogin tärkein pointti. Wikipediassa on aika kiinnostavasti kirjoitettua juttua tässä linkissä. Koraaniin voi puolestaa tutustua tässä linkissä. Tämä netin käännös ei ole sama, joka minulla on ollut käytössäni. Hämeen-Anttilan käännös on ilmeisesti uusin ja aika hyvin tehty.


Blogi%20118b.jpg
Lopuksi vielä tällainen kuva. Vaikka tein havaintoja Koraanista puhtaasti kristinuskon näkökulmasta, en halua kirjoitukseni ruokkivan ennakkoluuloja. Länsimaissa on ihan riittävästi käsityksiä siitä, että muslimi tarkoittaa aina jotain tiukkapipoista ja tulenarkaa kaveria. Goz Beidan torilta löydetyistä lompakoista päätellen ainakin afrikkalaisilla muslimeilla on myös mahtava itseironinen huumorintaju.