Vaikka Tshad on yksi maailman köyhimpiä maita ja muutenkin vähän ongelmallinen, en tarkoita otsikossani, että tällä maalla olisi jotenkin huono maine. Tarkoitan nyt tätä rauhanturvaoperaatiota. Kirjoittelin varmaan joskus aiemminkin siitä, miten tänne on hakeutunut aika vähän suomalaisia. Kotimaassa Tshadin missio on saanut puskaradiossa omituisen ja epäedullisen kuvan. Siksi ajattelin kirjoittaa nyt hyvin lyhyen mainoksen.

Mainokseni on vaikea osoittaa tarkasti oikeaan kohteeseen, kun en itse tiedä, mitä asioita Tshadista on vieroksuttu. Olosuhteet ovat huomattavasti karummat kuin joissain tutuissa loppuvaiheisiinsa ehtineissä missioissa. Niissä leirit on ehditty rakentaa valmiiksi. Täällä jokaisella äijällä ei ole omaa kotiteatteria. Iltoja ei voida viettää kaupungilla. Neljän kuukauden missiossa ei saada verovapaata autoa, eikä sitä tänne Goz Beidaan voisi tuodakaan. Eikä niitä lomiakaan täällä ole hurjasti. Mutta elämä on silti varsin mukavaa. Olosuhteet ovat kaikin puolin paljon paremmat, mitä etukäteen annettiin ymmärtää. Oli upeaa, kun rotaatiokoulutuksesta vastaavat ihmiset kävivät täällä ja lähtiessään totesivat, että he voivat nyt aivan rehellisesti mainostaa Tshadin missiota hyvänä juttuna. Tätä ennen oli jouduttu suosittelemaan tuotetta, jonka erinomaisuudesta ei oltu itsekään ihan varmoja.

Saunakeskusteluissa minulta on jo kysytty, voisinko hakea hommiin uudelleen. Mission näkökulmasta katsottuna ilman muuta voisin. Minulla ei ole kokemusta mistään muualta kuin Tshadista, ja tämä on kyllä jättänyt tähän mennessä erinomaisen maun suuhun. Oikeastaan olisi tosi kiva kommenttiosuudessa kuulla blogin lukijoilta, jos he ovat jotain negatiivista Tshadin operaatiosta kuulleet, että millaisia juttuja missiostamme on kerrottu. Positiivisesta kokemuksesta huolimatta en silti ihan heti ole papereita uudelleen laittamassa. Siviilityöni on kuitenkin oma kutsumukseni. Tällainen neljän kuukauden missio yhden kuukauden palkallisella lomalla kuorrutettuna on vain mainio väli ja irtioton paikka, kun Suomen kiireinen työrytmi alkaa väsyttää. Sitä ovat monet joukkomme rauhanturvaajatkin todenneet.

Tänään juttelin erään aikaisemmin rauhanturvatehtävissä olleen suomalaisen kanssa. Hän totesi, että juuri varusmiespalveluksesta kotiutunut jääkärijoukkueemme on erittäin ammattitaitoinen ja homma näyttää juuri siltä, miltä sen kuuluukin. Muutamasta suunnasta olen kuullut etukäteen lausuttuja pelkoja siitä, miten nuoret miehet näissä hommissa pärjäävät. Tämän palvelustoverini todistus oli, että he ovat osoittaneet parempaa ammattitaitoa kuin ne rauhanturvaajat, jotka siinä toisessa missiossa olivat iäkkäämpiä, mutta joilla oli pidempi aika varusmiespalveluksesta. Vaikka välillä täällä purraankin hammasta irlantilaisten lyhytjännitteisen operatiivisen toiminnan johdosta, ovat suomalaiset siinä sopassa hoitaneet oman sarkansa niin, että ei tarvitse hävetä. Vuoden varusmiespalveluksen opit ja kansainvälisten tehtävien koulutus on näköjään kirkkaasti mielessä. Kaiken lisäksi Tshadin operaatiossa näkee erittäin selvästi toiminnan vaikutuksen paikallisten keskuudessa, vaikka vielä näkyvämminkin hommassa voitaisiin olla mukana. Sadekauden jälkeen partiot kaahaavat leirin porteista ulos tiuhempaan.