Leiriimme yritetään koko ajan rakennella jotain pientä viihtyvyyden parantamiseksi. Pari viikkoa sitten ilmestyivät kaiuttimet patiolle, niin että istuskellessa voi kuunnella musiikkia. Silti tämä elämä on varsin askeettista. Pienellä niksillä olosuhteet saa kuitenkin käännettyä lähes hotellitasoiseksi. Kun lähtee parin yön partiolle, elämä leiriin palattua vaikuttaa yhtäkkiä ylelliseltä. Jääkaapista juotu limsa maistuu ihan erilaiselta ennen ja jälkeen keikan.

Miehemme ovat irlantilaisten rotaation vuoksi vetäneet aika tiukkaa ohjelmaa viime aikoina. Joka yö osa porukasta on ollut maastossa yöpymässä. Minä lähdin kuluneella viikolla mukaan ja tutustuin heidän oloihinsa parin vuorokauden ajan. Pakkohan se oli taas todeta, että ilmastoitu toimisto antaa ihan väärän kuvan sopeutumisesta ilmastoon. Vaikka kyseiseen leiriin rakennettiin minun siellä ollessani kenttäsuihku, ei hikeä päässyt pakoon. Peseytyminen helpotti hetkellisesti auringon paahteen aiheuttamaa limaista tunnetta, mutta pelkästään hiestä kankean aavikkopuvun pukeminen takaisin päälle palautti tilanteen ennalleen.

Tällainen oli tukikohtani parin päivän ajan. Jääkärijoukkueen miehille paikka on paljon tutumpi. Askeettisen asumisen lisäksi he tekevät töitä samoissa olosuhteissa. Hatunnosto.

Maastossa yöpyessä alkoi ilan pimentyessä ahkera taivaalle tähyileminen. Hyttysdomet eivät pidä sadetta. Teltta pitää. Teltta ei taas suojaa hyttysiltä. Tuplasuojaus edellyttää domerivistöjen sijoittamisen teltan sisään, mutta telttaan mahtui vain puolet miehistä, ellei laitettu kahta nukkumaan samaan domeen, mikä on erittäin ahdasta. Dome on näet aavistuksen liian lyhyt pelkästään minun mittaiselle kaverille. Leveyttä on riittävästi yhdelle, mutta ei oikein kahdelle. Kirkkaana yönä Afrikan tähtitaivaan alla dome on upea paikka nukkua. Itse tosin valitsin jälkimmäisenä kirkkaana yönäkin varman vaihtoehdon ja nukuin teltassa. Ilma ei ollut niin tunkkainen, kun suurin osa miehistä nukkui ulkona.

Reissupäivät koostuivat muutamasta partiosta, miesten kanssa Monopolin tai kortin pelaamisesta vartiovuorojen välissä, retkimuonan valmistamisesta ja kivoista keskusteluista. Minä sain lähtiessäni mukaan yhden paketin ranskalaista comboa. Eri armeijoilla on erilaisia retkimuonapakkauksia. Pääsääntöisesti näyttää siltä, että aina omaan on jossain vaiheessa kyllästytty, ja siksi muiden muonat maistuvat aina paremmilta. Suomalaiset käyttävät suureksi osaksi norjalaista comboa, mikä on erittäin hyvää, mutta kyllä siihenkin kyllästyy. Ranskalaiset sen sijaan keräävät pisteet uskomattomalla monipuolisuudellaan. Tämä yhden vuorokauden annos sisälsi seuraavia tuotteita: kanavuoka, tonnikalavuoka, jänispatee, herkkusienikeitto, maitovanukas, suolakeksejä, suklaakeksejä, kaakaota, kahvia, energiajuomaa, marmeladipatukka, suklaapatukka, toffeekaramelleja ja lisäksi kivan tölkkiruokien lämmityssetin. Aika luksusta, varsinkin kun partion kuluessa läheisestä kylästä ostettiin valkosipulia mausteeksi. Norjalainen turskapata ei tuon rinnalla kuulosta läheskään yhtä hyvältä. Testasin ranskalaisten kokkien innoittamana myös heidän kahvejaan. Näköjään parin vuoden tauon jälkeenkin kahvi maistuu edelleen kahville. Pysyn limsoissa.

Vaikka olen lähtöisin pikkupaikkakunnalta, on paikalliseen kylään saapuminen silti jotenkin erilaista.

Leiristä poistuminen tuo vaihtelua. Silti upeinta reissussa oli miesten kanssa käydyt hyvät keskustelut. Leirissä jokainen elää omia kuvioitaan, ja näen miehiä loppujen lopuksi ihan liian vähän. Illan hämärässä kumpanakin päivänä istuimme eri ryhmien kanssa juttelemassa maailman menosta. Syntyjä syviäkin pohdittiin laidasta laitaan. Suomalainen mies on aito tapaus. Laboratorio-olosuhteissa juttu ei luista läheskään niin hyvin kuin todellisessa kenttätilanteessa. Mitenkähän niitä saisi luotua paremmin suomalaisiin seurakuntiin?