Muutamien päivien ajan olen huomannut yhä useamman ihmisen juttelevan kotisuomen oloista. Ilmeisesti on vain joku psykologinen sääntö, että tiettyihin aikoihin missiota ihmiset kokevat varsin samankaltaisia asioita. Kommenttiosuudessa kokenut konkari jo ounastelikin minun elävän jonkinlaista lana-vaihetta puolivälin tienoilla. Sellainen haaveilumieliala on tainnut saavuttaa aika monen. Siksi muutamat muutokset tuovatkin nyt todella hienoon saumaan uusia kuvioita. Missiota on kuitenkin jäljellä vielä sen verran, että pelkkään lähtöön valmistautuminen saa ajan tuntumaan loputtoman pitkältä.

Irlantilaisten vanhan rotaation viimeiset miehet poistuvat huomenna. Silloin jätän myös Seamuksen kanssa hyvästit. Saunoimme lauantaina yhdessä uuden ja vanhan pastorin kanssa. Ilta oli oikein hieno. Tänään myös mietiskelimme sitä, josko kävisin mission ja siviilitöiden aloittamisen välissä pistäytymässä Irlannissa. Ryan Air kun lentää sinne Tampereelta varsin edukkaasti. Helppoa olisi, kun riittäisi, että itsensä koneeseen saa. No se jää nähtäväksi.

Niin, uudet irlantilaiset tuovat siis uutta väriä. Alkuun heillä tuntuu olevan selvästi tehokkaampi ote kuin väistyvillä kavereilla. Ja totta kai näin onkin, kun on uutuuden viehätystä ilmassa. En usko, että viimeisellä viikolla mekään enää sykimme niin kuin alussa. Tänään varovaisesti viestittelin uudelle welfare-upseerille eri asioista. Hän tarttui niihin ihan eri tarmolla kuin edellinen – jolla saattoi kyllä olla motivaatio aika vähissä, kun kuukausi ennen missionsa loppumista vielä tuli isäksikin. Ajatukset saattoivat olla aika autuaasti kotimaassa. No tämä uusi noteerasi myös huomautukseni siitä, että ainakin yksi meidän kaverimme on saanut kaksi kertaa pallosta osuman, kun irlantilaiset melko varomattomasti lyövät hurling-palloa lippuaukiolla. Itse puolestani meinasin kerran saada irkkufutiksesta päähän. Uusi welfare-upseeri vei asian saman tien eteenpäin, ja iltapäivästä tuli koko leirin komentajalta ryhmäviesti eri toimijoille. Viestissä kiellettiin moinen pallon lätkiminen kokonaan muurien sisällä.

Uusi ruokalakin on tuonut vaihtelua. Erilaiset lajikkeet ovat löytäneet tiensä ruokalistalle. Ensivaikutelma oli tosin aika vaisu, mutta tänään olen kyllä nauttinut täysin siemauksin. Mixed grill annos oli täydellistä pikaruokaa: pari makkaraa, pari siivua pekonia, papuja, kananmuna ja ranskalaisia perunoita. Rasva tirsui huokosista sitä syödessä. Nami! En muista ihan äkkiä nauttineeni täällä niin ruhtinallista lounasta. Päivällinenkin oli oikein hyvä. Vaikka Vienna Stake olikin vanha tuttavuus, niin maku oli vaihtuneen henkilökunnan myötä muuttunut.

Uudet tuulet puhaltavat myös sään suhteen. Pari kirjoitusta sitten mainitsin syksyisistä ilmiöistä. Lämpötilat ovat olleet muutamien päivien ajan sen mukaisia. Päivällä on toki edelleen lähes 40 astetta lämpöä, ja aurinko paistaa ehkä aikaisempaa kuumemman oloisesti. Yöllä sen sijaan ilma viilenee enemmän. Aamulla ja illan pimetessä on melkein viileää. Tässä tapauksessa siis mukavan viileää. Maastossa muutamana viime yönä nukkuneet jääkärimme tosin sanoivat, että vilu meinasi tulla. Lämmin makuupussi ja pitkät kalsarit voivat vielä jossain vaiheessa olla tarpeen. Päiväkin on lyhentynyt. Koska hämärävaihe on täällä selvästi pohjolaa lyhempi, pienenkin eron huomaa. Rotaation alkuvaiheissa pimeys tuli päivällisen aikana. Nyt on pimeää jo muutaman minuutin ennen ruokalaan kävelyä.