Olen ilmeisesti saavuttanut kulttuurishokin kolmannen vaiheen: kotiutuminen. Saapuessani järjestelin tavarat körmyyni ja totesin, että siinäpä kelpaa rauhanturvaajan köllötellä. Seurasin vierestä, kuinka monet rakentelivat elämää helpottavia hyllyjä, telineitä, pöytätasoja ja korotettuja sänkyjä. Totesin, että minun ei tarvitse. Teen työni toimistolla, vietän vapaa-aikaani muualla ja nukun körmyssäni.

Alkuaika meni suunnitelman mukaan oikein leppoisasti. Pikkuhiljaa kuitenkin aloin kaivata omaan soppeenikin jotain elintasoa. En kuitenkaan ollut keksinyt, millä tavoin haluan kuutioni kalustaa, joten päätin jatkaa entiseen tyyliin. Niin kauan kuin en saanut mitään kuningasideaa, en halunnut käyttää energiaa jonkun tilapäiseksi osoittautuvan ratkaisun nysväämiseen.

Ajatukseni alkoivat rullata uudelleen olosuhteiden pakosta. Körmyni vetoketju ei ollut alun alkaenkaan kovin hyvä. Liekö raskaita tavaroita edestakaisin siirrellessä laskettu jotain vetoketjun päälle, mutta joka tapauksessa siinä oli taitoksia, ja muutenkin vetoketju oli löysä. Saatoin käyttää pitkän tovin yrittäessäni sulkea ovea niin, että se olisi pysynyt kiinni. Ei kovin käytännöllinen eikä missään tapauksessa hyvä hyttyssuoja. Lopulta säätämisen määrässä mitta tuli täyteen. Kannoin kaikki tavarat pihalle ja kävin hakemassa uuden kuution tilalle.

Samalla tarjoutui oiva sauma miettiä kalustus uudelleen. Sainkin yhtenä huonosti nukuttuna yönä mielestäni hyvän oivalluksen. Rakensin körmyyn rungon. Telttakuutio kestää paikallaan ja muodossaan ulkotelttaan kiinnitettynä. Mutta telttakankaaseen itsessään ei voi laittaa mitään hyllyjä tai telineitä kiinni. Laudoista rakennetut nurkkatolpat sekä yläreunaa  kiertävä kehikko teki körmystä ryhdikkään ja sen jälkeen varustelussa on vain mielikuvitus rajana. Kehikon varaan sai muun muassa pari parvena toimivaa levyä harvemmin käytettävän tavaran sijoitteluun. Kenkätelineen ja penkin yhdistelmä oli viimeinen silaus käytännöllisyydelle. Nyt körmyyn kömpiminen on juhlahetki. Enää toivon sitä, että Tshadin kosteissa olosuhteissa laudat eivät olisi ottaneet mitään osumaa niin, että kärsin pian jostain homeongelmasta. Yritin hioa lautoja kriittisistä kohdista puhtaaksi.
 

Oviaukosta sisään kurkistaessa näyttää tältä. Vasemmalla penkki/kenkäteline. Edessä henkilökohtaisen materiaalin säilytykseen tarkoitettu laatikko, joka on vakiovaruste jokaisella rauhanturvaajalla. Telttasänky näyttää ihan kelvolliselta, kun siinä on patja ja päiväpeitto. Oikealla seinustalla ja lattialla Goz Beidasta hankkimani matot. Ylhäällä pari laatikon kantta hoitaa parven virkaa. Takaseinälle olen miettinyt ostavani verhot markkinoilta. Jopa aavikkotakit sopivat hyvin sisustuselementeiksi - sekä antamaan suojaa, ettei yökyöpelin pöytävalo loista pahasti naapurikörmyn puolelle.

En sisustaisi omaa kotiani ehkä tällaisilla 60-70-luvulta tutuilla vihreän sävyillä. Mutta täällä se on luksusta, kun vaihtoehtona on täysin käsittelemätön ja aavistuksen homehtunut ja tummunut vaneri. Edellisen rotaation taistelijalta ostin pikkurahalla kivan riippuhyllyn, joka sai tukirakenteista hyvän kiinnityskohdan.