Viime lauantaina irlantilaisia pastoreita saunottaessani huomasin, että täällä ei ole ötököitä. Kirjoitin eilen siitä, miten ilmastossa on viimeisen viikon aikana tuntunut varsin nopea ja selvä muutos. Se on näkynyt myös eläinkunnassa. Edes lamppujen valossa ei käy sellainen vilinä kuin aikaisemmin. Onneksi paras kaverini on vielä kuvioissa mukana. Olen niin ihastunut siihen isoon koppakuoriaiseen, että se kyllä ansaitsee nyt ihan oman lukunsa.

Käytin yhden illan ja yli 180 yritystä, jotta saisin oikein onnistuneen kuvan suosikistani. Onhan minulla jo muutama ruutu siitä tallennettuna, mutta paras kuvani on jäänyt vaivaamaan. Siinä puuttuu pieni pätkä takajalasta. Niinpä päätin korjata tilanteen, kun bongasin kaverin patiolta tappelemassa sitä tosiasiaa vastaan, että ei se osaa lentää kunnolla. Kävin kameran, kunhan olin taas vaihteeksi nauranut riittävästi sille, että kymmenestä yrityksestä pisin lento kantoi reilun kaksi metriä ja lyhin suunnilleen 20 senttiä. Laskeutuminen joka kerta selälleen. Yksi yritys taisi suivaannuttaa lentäjä-ässänkin niin, että se jatkoi ”lentämistä” vielä selkä pation laudoitusta vastenkin. Sillä tavoin pääsi eteenpäin liki metrin.


Blogi%20132b.jpg

Tässä sankarimme astelee ylväänä puutarhakaluston pöydällä. Uljas luontokappale. Luulisi, että lentoyritykset veisivät voimat jossain vaiheessa. Vauhtia silti riitti. Kauhean vaikea oli saada kuva otettua siinä vaiheessa, kun kaveri vilisti kuvauksellisen taustan kohdalla. Onneksi se ei pure, niin sai rauhassa siirrellä paikasta toiseen. Jos se munii, niin siirtelemisellä ja salamavalon väläyttelyllä varmaan aiheutin stressiä niin, että seuraava setti on nahkamunia.

Blogi%20133b.jpg

Ylväys on aika hetkellistä. Tässä sama tilanne noin sekunnin myöhemmin. Jos täydellisen pakkolaskun voi tehdä selkä edellä monen metrin korkeudesta, ei yksi pöydältä tippuminen tunnu missään.

Blogi%20134b.jpg

Jos pienemmät ötökät osaavat ajatella asioita, ne varmaan pelkäävät tällaista ilmestystä. On sarvea ja panssaria. Ja aika harteikas ulkonäkökin. Minä ainakin väistäisin, jos suunnilleen samassa mittakaavassa olisin.

Blogi%20135b.jpg

En ole enää varma, oliko tämä kuvaussessio kovinkaan tarkoituksenmukainen. Yritin saada nollattua harmituksen, kun edellinen paras kuvani oli rajautunut jalasta poikki. Nyt kismittää vietävästi, että tämä otos on siivestä vajaa. Olisi täydellinen tilannekuva äskettäin avattuun valokuvauskilpailuumme. Minkäs teet, kun en ole opetellut säätämään pokkarikamerani valotusta. Paras tulos pimeällä lähikuvia ottaessa tulee sillä, että laitan zoomin täysille, jolloin salama ei polta kuvaa puhki. Mutta sitten onkin melkoinen työ osua lähietäisyydeltä oikeaan kohtaan - varsinkin, kun toisessa kädessä on lentoon lähtevä ötökkä niin, ettei juurikaan ehdi tähtäilemään.

Blogi%20136b.jpg

Väsähti tämäkin veikkonen lopulta. Lentäminen ei onnistu, mutta kaivautuminen on leipälaji. Hän ilmoitti työsopimuksen päättyneen yrittämällä lopulta kaapia kädessäni itselleen poteron, jonne pääsisi suojaan. Laskin hyvin työnsä tehneen mannekiinin yön pimeyteen.