Nukuin viime yönä käsittämättömän huonosti. Uni ei alunperinkään meinannut tulla. Ja sitten kun onnistuin nukahtamaan, täytyi vähän väliä ravata vessassa. Oletin aluksi, että kyse on täällä Afrikassa uutena ilmiönä tulleesta elimistön toiminnasta: kun luonto kutsuu, vastausta ei voi pitkittää montaa minuuttia. Outoa. Enkä ole ainoa, joka tämän havainnon on tehnyt. Toisaalta levottoman unen taustalla voisi olla myös lisääntynyt lenkkeily ja sitä kautta elimistön ylikierrokset. Mutta loppujen lopuksi olen tullut tulokseen, että kyse on siitä, että viime yönä siviilijuna kääntyi, eikä siinä metelissä pystynyt nukkumaan. Puoliväli on nyt ylitetty. Aamuja oli kaiken kaikkiaan 145 niillä, jotka tulivat etujoukon mukana. Tänään niitä on jäljellä 72. Viikon päästä juna kääntyy pääjoukollakin. Perille päästään silti samaan aikaan.

Muutama päivä sitten sain selville, että minulle on valittu seuraaja. Nyt voin varmasti alkaa haaveilla reissun jälkeen ihanassa suomalaisessa marraskuussa vietettävästä lomasta. Tähän asti en ole oikein uskaltanut haaveilla mitään. Erittäin jyrkästi jo värväysvaiheessa sanottiin, että komennus ei voi jatkua. Mutta yhtä selvää oli se, että Tshadin papin valinnassa ei ollut liikaa vaihtoehtoja. Tänne saavuttuani törmäsin rauhanturvaajiin, jotka olivat olleet Tshadissa yli vuoden. Siksi olin aavistuksen varautunut siihenkin, että joku saattaisi erehdyksessä kysyä minua jatkamaan. Nyt ei tarvitse sillä vaivata päätään.

Välitilinpäätökseni ei tee suuria linjanvetoja. Mitään ylevää en osaa sanoa. Tiedottajamme sanoin voin vain todeta, että ensimmäiset 1-2 kuukautta olivat näkemistä ja kokemista. Loppuaika menee puhtaasti työtä tehdessä. Niin kuin olen sanonut, täällä elo on kuin kuumassa armeijassa. Afrikan eksotiikkaa ei suoranaisesti koe sotilasleirissä. Päivärutiini alkaa löytyä. Menemistä silti riittää, eikä aika käy pitkäksi. Porukan henki on tämänpäiväisen viikkokatsauksen tietojen mukaan hyvä. Olen sen toki itsekin aistinut.

Kunnon puolivuosikatsauksen hengessä on tietysti iskettävä kehiin tärkeitä numeroita ja tilastotietoja: Paino on ilmeisesti laskenut, vaikka mitään varmaa meidän vaa’allamme ei voi sanoa, kun amplitudi on 77 kilosta 83 kiloon muutaman päivän sisällä. Lentokenttäkierroksia on plakkarissa parikymmentä. Leffoja olen itse katsonut 32. Virallisia Kino Sagulinin näytöksiä on ollut 40. Suurin varjolämpötila on ollut vähintään 44 astetta ja pienin havaitsemani 21 astetta. Viiden sadepäivän putki on tähänastinen ennätys. Pesäpalloja on hävinnyt noin 8, joka on sama lukema kuin ensimmäisen leffa-hartauden kävijämäärä. Blogini lukijoita on ollut aloituksen jälkeen yhteensä 10972. Tukka on ajettu kaljuksi kolmesti – ja taas voisi ajella, kun kärpäset tuntuvat tykkäävän valkoisesta. Niin kuin kokitkin. Ainakin iloista virnistelyä sain keittiön suunnasta, kun viimeksi menin lounaalle shortseissa.