Kiersin tänään lentokenttäkierroksen kolmeen kertaan. Iltapäivää kohti lämpötila oli ehkä hieman laskenut päivän 40 asteesta, mutta ei varmaan vielä paljon alle 35 ollut, kun juoksemaan lähdin. 14 kilometriä alkaa viedä mehut, vaikka kolmasosan matkasta kävelinkin. Samalla katselin ympärilleni. Läheisillä kukkuloilla puut ovat alkaneet muuttua ruskeiksi. Afrikan aurinko tappaa näköjään muutakin kuin lenkkeilijän. Syksy on tulossa.

Edellisestä sateesta on alle viikko aikaa, mutta ilmeisesti sateet ovat harventuneet riittävästi. Tänään ampumaradalla käynyt porukkamme raportoi, että sen matkan varrella oli maasto jo aivan kuiva. Ja kai noilla kasveilla on tietty elinkaari, vaikka kuinka vettä tarjoiltaisiin. En tiedä.

Kävin kuluneen viikon aikana paikassa nimeltä Koukou Angarana. Aivan rotaation alussa olin mukana partiossa, joka suuntautui samaan paikkaan. Oli hauska vertailla, miten ympäristö oli muuttunut. 20 minuutin kopterimatka on riittävän pitkästi etelään, että luonto on paljon vihreämpää. Silti siellä useammin käyneet miehemme osasivat sanoa, että vihreys on jo selvästi katoamassa. Pari viikkoa sitten oli paljon vehreämpää. Varmasti vielä saadaan sateita, mutta vaihtuvat ne vuodenajat täälläkin.

Koukou Angaranan lähistöllä kävellessä tuli olo kuin olisi jonkun suuren kaupungin keskuspuistossa. Mukavan näköistä seutua.

Kylän puistokatu. Miksi istuttaa puita vieriviereen, jos yhdelläkin voi koko kadunpätkän reunustaa?