Tänään pidän vapaata lenkkeilystä. Olen ollutkin ahkera viilettäjä. Viime viikolla tuli juostua tai käveltyä yhteensä yli 60 km. Minulle se on aika paljon, ja jalat ovatkin nyt kipeät. Se ei sinänsä haittaa, koska ne ovat nyt kipeät vain hieman eri tavalla kuin rotaation alkuaikoina. Taisin kirjoitellakin, että muutama päivä mission aloittamisen jälkeen jalkani totesivat, että nämä varsikengät eivät ole kivat. Erilaisia kolotuksia on ollut siitä lähtien. Urheilu vain siirtää kolotusta eri paikkaan.

Lenkkeily on tullut tavaksi, ja mietinkin, miten olisi mahdollista säilyttää tämä säännöllinen ja terveellinen elämänrytmi myös kotiin palattua. On käsittämätön ihmisen luonteenpiirre, että haluaa vaihtelua ja haluaa hallita elämäänsä. On kiva tuntea itsensä vapaaksi. Tai siis ei tämä ole mitenkään käsittämätöntä, vaan se, että samalla silti itsessään tuntee erittäin hyvin, miten kaavamainen ja säännöllinen elämä on elimistölle hyväksi. Tänään nukuin lounaaseen asti, koska olin viime yönä vartiomiesten seurana (ja näin niitä mutakaloja vallihaudassa). Siksi tänään en ole pystynyt noudattamaan tavanomaista rutiiniani. Muutamia viikkoja sitten väitin, että mitään rutiineja minulla ei ole. Vähitellen niitä on muotoutunut. Ja armeijatyyliin ne ovatkin aika tarkkoja. Tällä tavalla menee keskimääräinen päiväni:

6.30 herätys. 7.15 mennessä päivän tunnussana, hammaspesu sekä myslipatukka tai vastaava aamupala. (Harvoin käyn firman tarjoamalla aamupalalla.) 7.30 aamubrief, jota ennen olen tarkistanut päivän welfare-toiminnan, jotta osaan sen tiedottaa joukoille kerrottavaksi. 8.00 alkaen toimistohommia. Yleensä tarkistan ensimmäiseksi tietyt nettisivut aina samassa järjestyksessä: facebook, yahoo, gmail, blogi, foorumi, viivi ja wagner, fingerpori, mil.fi-sähköposti. 9.00-9.30 käyn messissä juomassa pepsin ja haukkaamassa suklaapatukan. 9.30-11.40 lisää toimistohommia tai muita leirin alueella hoidettavia juttuja. 11.40 menen lounaalle, jonka jälkeen on päivän vapaimmin ohjelmoitu osuus. Riippuen työtehtävistä joko palaan toimistolle tai menen esim. pelaamaan pesäpalloa. Viimeistään klo 15 tietämissä alkaa ryhti taas palautua ja valmistaudun lenkille. 15.30-17 välillä lenkkeilen, jonka jälkeen menen saunaan. 17.50 aikoihin käyn päivällisellä, jonka jälkeen usein kirjoittelen blogitekstin ja menen käynnistämään Kino Sagulin näytöksen. Toki myös katson sen leffan. Elokuvan rutiineihin kuuluu aina pepsi ja suklaapatukka. Leffa päättyy yleensä 21.00, jonka jälkeen iltatoimet ja pikkuhiljaa nukkumaan.

Elämä on siis todella tuttua ja turvallista. Ja ihan hauskaakin omassa säännöllisyydessään. Silti olen jo valmiiksi iloinen siitä, että Suomessa on paljon enemmän mahdollisuuksia vaihteluun. Ja samalla tiedän, että esimerkiksi paino lähtee nousemaan, kun ruokailu ei ole minuutin tarkkaa ja nukkuminen ei ole niin säännöllistä. Ihme itsetuhovietti pitää olla, kun tekee asioita, joiden tietää olevan huonoja ratkaisuja. Täälläkin moni miehistä on todennut, että on tosi hyvä juttu, kun leirissä ei ole alkoholia tarjolla. Ja ihan yhtä hyvin kaikki tietävät, että se tulee mukaan kuvioihin heti Suomen kamaralla. Vapauttaan ei halua menettää, eikä sitä osaa käyttää viisaasti. Dilemma.