Sotilas juhlii sotilaallisesti. Siitä tulee paraatitilaisuuden lempinimi ”tönkkö”. Vaikka kotona järjestäisin itse juhlani hieman rennommissa tunnelmissa, niin kyllä tässä ympäristössä tönkköilykin tuntui mukavalta - ja hyvin juhlalliselta. Varsinkin, kun omalta osaltani tönkköily meni varsin rennosti. Rotaatiokoulutuksesta alkaen tämän mission hankalimpia ja jännittävimpiä tilanteita minulle ovat olleet erilaiset muodolliset tilaisuudet, joissa on tarvinnut osata varusmiespalveluksessa viimeksi harjoittamiani sulkeisjärjestystaitoja. Avainhenkilönä ehdin osallistua edellisen rotaation mitaliparaatiin ja onnettomasti jouduin muodossa etummaiseen riviin. Lämpötilan lisäksi hikoilin sitä, että en säätäisi ja mokailisi kamalan pahasti. Pastori teki kaikki liikkeet ja käskyt hurjalla reaktionopeudella seuraten muita joitakin sekunnin kymmenyksiä tai sekunteja perässä. Käsittämättömän hyvin olivat taidot muistista haihtuneet. Aamulla harjoiteltiin askelmerkit ja tällä kertaa olin muodostelmassa siististi keskellä, joten olo oli erittäin turvallinen.

Pientä innostusta ja tärinää oli joukossa havaittavissa, kun päivän siivoiluissa paikat oli laitettu juhlakuntoon ja puoli tuntia ennen paraatin alkua juhlavaatteet alkoivat jo olla miehillä päällä. Kymmenen minuuttia ennen määräaikaa kaikki olivat jo smirnassa suomalaisten lippuaukiolla odottamassa juhlavieraiden ja koko Tshadin operaation komentajan saapumista. Suurin osa SKJT:n joukosta oli tilanteessa ensimmäistä kertaa. Tunnelma olikin viihdyttävän kihelmöivä.

Paraati oli erinomaisen yksinkertainen ja sopivan lyhyt. Suomenlipun saavuttua komentaja ilmoitti joukon Force commanderille, ghanalaiselle kenraalimajurille. Tämän jälkeen nostettiin YK-lippu ja Suomen kontingentin komentaja piti puheen. Mitalit kiinnitettiin rintaan irlantilaisen säkkipillinsoittajan musisoidessa. Suomalaista musiikkia edusti eri maiden edustajista koostuvan kutsuvierasryhmän kännykkä, joka kesken tilaisuuden hälytti kotoisan tutusti Nokia-tunea. Jossain vaiheessa selän takaa jossakin teltassa päälle unohtuneesta soittimesta kuului kappale: ”Rauhanturva on sun työ. Tykit tulta viereen lyö.” Parempia kappaleita olisi tuskin tarkoituksellakaan keksinyt. Lopuksi Force commander piti puheen, jonka jälkeen vielä sotilaalliset ilmoitukset, ja suomenlippu poistui.

Juhlan ajankohta oli erinomainen. Meidän ei tarvinnut seistä kuumassa auringonpaisteessa, koska paraati ajoitettiin siten, että juuri paraatin loppuessa myös aurinko painui horisontin taakse. Ei siinä vaiheessakaan palella tarvinnut, mutta hiki virtasi vähemmän kuin päivällä. Juhlan jälkeen jatkettiin suoraan ruokalaan juhlapäivälliselle. On vaikea kuvailla, miten hyvältä juhlaruoka maistui. Täällä syödään normaalistikin hyvin ja ravitsevasti, mutta samat ruokalajit toistuvat lähes päivittäin. Nyt uudet ruokalajit veivät kielen mennessään. Ja olihan se prameaa istua valkoisilla liinoilla verhoiltuihin pöytiin syömään posliinilautasilta.

Illan päätteeksi kutsuvieraille oli järjestetty suomalaisten patiolla tilaisuus. Saunomisen ohessa heille näytettiin kuvia suomalaisten elämästä mission aikana. Pääosin tiedottajamme ottamat kuvat herättivät vieraissa suurta ihailua. Erinomaisia kuvat olivatkin. Lisäksi tilaisuus oli erinomainen PR-tapahtuma suomalaisten puolesta. Muun muassa Goz Beidan varakuvernööri kävi saunomassa ja ihastui siihen ikihyviksi. Paikallisten silmissä suomalaisilla on erittäin hyvä maine. Ilmeisesti he ovat alkaneet tehdä eroa irlantilaisten ja suomalaisten joukkojen välillä suomalaisten eduksi. Vaikka suomalaisia pidetään yleisesti ottaen juroina, niin meillä taitaa olla erinomainen tilannetaju. Tässä maassa asioita pitää hoitaa pohjoiskarjalaisittain. Ensin jutellaan niitä näitä, tarjotaan kahvit ja sen jälkeen tai siinä sivussa jutellaan asiaa. Suhtautuminen ja yhteistyöhalukkuus ovat sen jälkeen aivan muuta kuin pelkästään viiden minuutin asioiden toimittamisella. Sauna on melkoinen neuvottelupöytä myös Afrikassa.

Mitalin on ansainnut palveltuaan vähintään 90 päivää rauhanturvatehtävässä. Eri missioissa on erinäköiset mitalit. Samasta missiosta ei kuulemma voi saada kahta mitalia. Aikamoisia maailmanmatkaajia joukoissamme on, kun täällä on taistelijoita, joilla rintapielessä on niin paljon metallia, että suoraan käveleminen on vaikeaa. Minäkin olen nyt ensimmäiseni saanut. Tosin useampien keräilemisestä en sano juuta enkä jaata.


Blogi%20169b.jpg
Rauhanturvaaja mitaleineen. En ole vielä keksinyt, missä mitalia voi käyttää paraatin jälkeen. Kotikylän raitilla se ei rintapielessä killu, mutta on se hieno muisto pöytälaatikossakin.

Muistamisena mitali on nerokas keksintö. Se vetoaa jotenkin mieheen ja hänen saavutuksiinsa. Eilen katselin elokuvan, jossa pariin kertaan todettiin erittäin maskuliinisesti: ”Sinua ei määritä se, mitä olet, vaan se, mitä teet.” Mitali on kiitos ja kunniamaininta työstä, mikä lämmittää sydäntä aina jossain määrin. Lapinlahden lintujen näkemys mitalin voimasta on kuitenkin aavistuksen yliampuva.
Tästä linkistä voi katsella videon.