Sunnuntain markkinoilla seisoskelin vartioimassa autoja sillä aikaa, kun osa porukasta kierteli kojuja. Paikalle pöllähti yksi leirissämme työskentelevä egyptiläinen muslimi. Juttelimme hetkisen niitä näitä, mutta kun hän tiedusteli minun ja kaverini sotilaspuvun arvomerkkejä, hän sai kuulla, että olen pastori. Siinä vaiheessa keskustelu kääntyi luonnollisestikin uskontoon. Muslimit ovat yleensä hyvin avoimia keskustelemaan uskoon liittyvistä asioista, ja saimme aikaiseksi hyvin mielenkiintoisen juttutuokion. Ympäristökin oli mitä sopivin, kun rupattelimme lähellä moskeijaa ympäröivää muuria.

Keskustelun luonne oli hauska. Toisaalta esitimme toisillemme suoria kysymyksiä ja samalla pahoittelimme, että toivottavasti toinen ei loukkaannu siitä. Ja kumpikin kilvan vakuutteli, että kysymykset ovat oikein sopivia. Tosin mitään kovin syväluotaavaa emme ehtineet jutella. Minä selitin hänelle jotain kristinuskon suuntauksien eroista sekä suomalaisesta luterilaisuudesta ja sen historiasta. Juttelimme myös pyhäpäivistä. Perjantai on muslimien pyhä, ja silloin he lepäävät ja käyvät moskeijassa. Hän ihmetteli, miten kristityt voivat käydä sunnuntaina markkinoilla, kun se on heidän lepopäivänsä. En alkanut käydä asiaa sen syvemmin läpi, eikä naseva vastaus tullut siinä hetkessä mieleen. Jeesus sanoi, että kyllähän sapattina lammas nostetaan kaivosta – ja että ylipäätään sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Olisi kai muslimienemmistöinen kylän väki halutessaan voinut jonkun muunkin päivän valita markkinapäiväksi.

Itse kuuntelin hyvin kiinnostuneena ja toisaalta hyvin sekavin miettein hänen ajatuksiaan islamin historiasta ja suhteesta muihin uskontoihin. Islam on hänen sanojensa mukaan hyvin rauhanomainen uskonto. En tunne kunnolla historian asioita, joista hän kertoi, joten en osaa ottaa kantaa. Johtuiko omista ennakkoluuloistani vai mistä, mutta huomasin olevani hyvin skeptinen, kun hän kertoi, kuinka hänen kotimaansa Egypti kääntyi islamiin. Rooman ja kristittyjen valloittama maa tarvitsi apua, ja he pyysivät sitä muslimeilta. Muslimit tulivat ja vapauttivat egyptiläiset. Tämän jälkeen he antoivat kansalle vapauden valita, mitä uskontoa he haluaisivat seurata, ja nämä valitsivat islamin.

Keskustelussa kävi ilmi, että muslimeilla ei ole mitään kristittyjä ja juutalaisia vastaan – vaikka minä muistelen lukeneeni Koraanista kyllä tuomion sanoja sekä juutalaisia että kristittyjä kohtaan. He uskovat Raamattuun, mutta eivät siihen Raamattuun, joka kristityillä on. Keskustelukumppanini toi hyvin nopeasti ilmi sen seikan, josta minua oli etukäteen varoitettu. Muslimien mielestä kristityillä on väärennetty Raamattu. Ja onhan se loogista. Jos heidän pitäisi uskoa Raamattuun sellaisena kuin se on, Koraani ja islam eivät sopisi sen jatkoksi. Ihmettelenkin, mistä he tietävät, millainen ”oikea” Raamattu on, koska hän sanoi, ettei kenelläkään ole sitä enää.

Kyselin myös, miten on mahdollista, että islam hyväksyy kaikki yhteen Jumalaan uskovat ihmiset, mutta eivät hyväksy juutalaisia. Otin esimerkiksi sen, miten Israelia ympäröivät muslimimaat ovat oikein virallisestikin ilmoittaneet, että haluaisivat pyyhkiä juutalaiset maailmasta. Sain kuulla, että muslimit eivät vihaa juutalaisia vaan siionisteja – yhtä juutalaista suuntausta. He ovat tehneet järjestelmällistä tuhoa esimerkiksi Gazassa. Sotilaat ovat armotta ja järjestelmällisesti tappaneet lapsia, naisia ja miehiä. Hän sanoi omistavansa kuva-aineistoakin siitä. Siionistien vakaumukseen kuuluu levittäytyä ja ottaa toisten maat haltuun. Ihmettelin ääneen sitä, että kuinka palestiinalaiset muslimit sitten tietävät, ketkä ovat siionisteja. Hehän ampuvat raketteja Israeliin tietämättä mihin he osuvat. Erottaminen on kuulemma helppoa. Kaikki Israelissa asuvat juutalaiset ovat siionisteja lapsia myöten.


Islam tekee näkyvää mainoskampanjaa moskeijoiden muodossa. Arkkitehtuuri ei ole paikallista, ja ylivoimaisesti kylä loistokkain rakennus ei suurella todennäköisyydellä ole paikallisella rahalla rakennettu.