Seuraavan rotaation koulutus on hyvää vauhtia menossa. Muutamat täällä olevista rauhanturvaajista käyvät välittämässä viimekäden tietoa operaatiostamme uusille tulokkaille. Yksi miehistämme Suomessa jo pistäytyikin. Tullessaan hän toi repullisen suomimuonaa. Koko joukollemme jaettuna siitä ei riittänyt hurjaa määrää henkilöä kohti, mutta jokainen sai maistiaisiksi ruisleipää, salmiakkia, savumuikkuja ja suolakeksejä. Minä pistelin osani salmiakeista suuhuni ja sain oman siivuni leipää.

Tein tylsän havainnon. En ole koko mission aikana suoranaisesti kaivannut mitään erityistä suomalaista asiaa. Innolla odotan ylipäätään Suomen leppoisia oloja, helppoa elämää, vapautta ja valintojen valtavaa kirjoa. Pienintäkään kouristusta metvurstin tai ruisleivän puutteesta en ole saanut. Salmiakki ei ole lipunut ajatuksiin. Maitoa en ole kaivannut. Jopa energiajuomista olen vieroittunut. Onko minut adoptoitu Afrikasta, vai miksi en huomaa ylistäväni ruisleivän makua niin kuin palvelustoverit tekevät?

Tukeudun jälleen teoriaani, jonka kestämättömyyttä en ole vielä pystynyt osoittamaan, ja jota voi soveltaa melkein mihin vain: ”Neljän kuukauden rotaatio on lyhyt.” Jos tietäisin asuvani täällä 10 vuotta tai toistaiseksi, saattaisin kokea asiat hyvin eri tavalla. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuisivat paljon suuremmilta, kun tietää, että niiden kanssa joutuisi elämään mahdollisesti lopun ikäänsä. Nyt voi aina painaa leuan rintaan ja puskea kohti uusia vastoinkäymisiä, koska vastatuuli on vain hetkellistä. Ruokajonot loppuvat Suomessa. Leirielämä muuttuu arkielämäksi. Ystävät eivät ole enää niin kaukana.

Sama ajattelumalli on helposti sovellettavissa ruokaan. Neljä kuukautta on oikein sopiva aika nautiskella askeettisesta elämästä ja viettää jonkinlainen retriitti tahi paasto totutuista tavoista, asioista, mauista ja rutiineista. Niin kuin missio on lomaa normaalirutiineista, se on myös lomaa arjen pikkuasioista. Itse en niitä ikävöi, kun ei ole mitään syytä olettaa, että ne olisivat elämästäni poissa lopullisesti. Luultavasti tauko auttaa vain selvemmin huomaamaan, mitkä asiat Suomessa ovat itselle tärkeitä. Ainakin reissun jälkeen voi sanoa, mitkä asiat Suomessa ovat eniten ilahduttaneet. Jos kotiin palattuani täytän supermarketin ostoskärryt maidolla, ruisleivällä ja salmiakilla, tiedän, että niitä kaipasin.

Yritän kirjoittaa blogia muutaman hetken paluuni jälkeenkin. Kirjoituksiin voin tallettaa muistiin päällimmäiset havaintoni siitä, mikä Suomessa on muistamisen arvoista. Kun lopulta on taas tottunut ylellisyyteen niin, ettei siitä muista olla kiitollinen, voi sitten availla blogisivun ja tarkistaa paluutunnelmat.