Rauhanturvamissioissa joukot ovat usein teettäneet itselleen joukko-osaston tunnuksilla varustettuja paitoja. Irlantilaisilla on täällä ollut omat paitansa, joita meidän miehemmekin ovat messistä ostaneet. Varsinkin sadekauden kovimpaan hyttysaikaan ohuet pitkähihaiset paidat olivat erityisen käyttökelpoisia messissä tai patiolla istuskellessa. Miehet olivat innostuneita ajatuksesta, joten myös meille suunniteltiin ja tilattiin omat paidat.

Työalana welfare-toiminta on luonnollisesti vastuussa paidoista. Pari kuukautta asian kanssa säädettyäni voin todeta, että Afrikasta käsin tällaisen homman hoitaminen on mielenkiintoista. Suurin haaste on se, että mitään näkyvää tai kouriin tuntuvaa ei ole mahdollista saada näytille ennen tilaamista. Eihän se sinänsä mikään ihmeellinen temppu ole, kun tilaavat ihmiset muutenkin netin ja postimyynnin kautta vaikka mitä vaatteita. Mutta kyllä siinä minulla hieman niska punottaa, jos kokonainen kontingentti sovittelee paitojaan, ja toteaa ne täysin epäkelvoiksi mallien, materiaalien, kokojen, värien ja logojen puolesta. Onneksi hinta on edullinen. Kympin paita menee vaikka matkamuistona tai tuliaisena.

Komentajan aamupuhutteluissa minulta tiedusteltiin joku aika sitten, miten paitatilaus etenee, kun vakioaiheesta ei ole puhuttu mitään vähään aikaan. Ensimmäiset pari viikkoa puhuttiin logoista ja paitaan tulevista kuvioista. Sitten puhuttiin paitojen malleista. Viimeinen reilu kuukausi on väännetty erilaisista kuljetusmahdollisuuksista. Lopputulos on nyt se, että joukkomme ovat saaneet valita tilauksensa kolmesta erivärisestä lyhythihaisesta ja neljästä erivärisestä pitkähihaisesta paidasta. Paletti liukuu isänmaallistaktillisen tyylikkäästi harmaasta sinisen kautta mustaan. Paidat on painettu ja ne odottavat Suomessa. Aamuja on niin vähän jäljellä, että hinta-hyöty-suhde on liian huono toimittaa niitä tänne. Saamme testailla paitoja vasta kotiutuessamme Porin prikaatissa.

Maksujen suhteen welfare-upseeri on nyt kohtalaisen epäilyttävässä asemassa. Tilaus pitää ilman muuta maksaa kootusti. Rahan kierrättäminen firman tilien kautta ei onnistu. Itse en aio ottaa huolehdittavakseni noin 2000 € arvoista setelinippua. Niinpä ainoa mahdollisuus on, että kontingentin miehet maksavat paidat minun tililleni, josta minä tilitän maksun paitafirmaan. Huijauksena tämä kuvio olisi kohtalaisen onnistunut. Paitoja tilanneet miehet eivät ole missään vaiheessa nähneet muuta kuin minun esittelemiäni kuvia paidoista. Edes blogiin ei ole mahdollisuutta kuvia liittää, kun ne kuvat ovat raakavedoksia, eivätkä anna lopullista kuvaa. Tilaukset tehtiin sokkona minun antamieni paitojen mitoitustaulukkojen mukaan. Parin kuukauden säätämisen jälkeen maksut on nyt käsketty ohjata minun tililleni. Ainoa asia, joka luultavasti vakuuttaa miehemme papin rehellisyydestä, on seikka, että tuolla rahalla saa juuri ja juuri halvimman lentolipun Tshadista Eurooppaan. Hyöty suhteutettuna mahdolliseen sakinhivutukseen on niin mitätön, että pakko on pastorilla olla puhtaita jauhoja pussissa. Tai sitten ahneus on sekoittanut pään niin pahasti, että ihan kaikki valot eivät ole päällä yläkerrassa.