Eilinen aamupäivä meni kotiseutukierroksella. Kävimme pienellä kahden auton miehistöllä tutustumassa Goz Beidaa ympäröiviin pakolaisleireihin. Jotain olin niistä kuullut jo aikaisemmin, eikä nytkään kyse ollut mistään perinpohjaisesta tutkimusmatkasta. Silti muutama asia avautui aivan toisella tavalla. Kierros oli pikainen, ja vain yhdessä leirissä kävimme sisällä.

Goz Beida on karkeasti ottaen 10 000 asukkaan kaupunki. Ei siis mikään metropoli. En ole ottanut selville, miksi sekä Sudanin puolelta tulleet pakolaiset, että oman maan sisällä kotikontunsa jättäneet pakolaiset ovat juuri tänne keräytyneet. Ehkä siksi, että tämä on muutaman valtatien risteyksessä. Eivätkä pakolaiset aina vaella aivan toiselle puolelle maata. Levottomuuksia pakoon siirrytään todennäköisesti lähimpään turvalliseksi koettuun paikkaan. Onko ensin muna vai kana, mutta myös avustusjärjestöjä on paikkakunnalla.

Paikkakunnan ainoa ulkomaalaisten pakolaisleiri on Jabal. Sudanista Darfurin alueen katastrofia paenneita ihmisiä on leirissä 17 000. Vuonna 2007 perustetussa leirissä oli alun perin kolmetuhatta pakolaista vähemmän, mutta olosuhteet ovat niin hyvät, että perheenlisäystä on tullut melkoisesti. Leiri näyttää ulkoapäin katsottuna tavalliselta kylältä. Muualta lähimaastosta tuttuja majoja sekä aidattuja pihapiirejä näkyy pitkien viljely- ja puutarhakasvien seasta. Leirin asukkaat on jaettu heimoittain ”kortteleihin” ja korttelit sektoreihin. Jokaisella sektorilla on omat johtajansa. Leirissä on useita kouluja, jopa ammattikoulutusta, sairaala, moskeijoita sekä vesi- ja sähköhuoltoa. Kotimaan tilanne on erittäin huono ja vastaavasti pakolaisleirin olosuhteet niin hyvät, että asukkaita opetetaan integroitumaan paikalliseen väestöön, vaikka myös paluun mahdollisuus kotimaahan pidetään auki.

Sisäisten pakolaisten leirejä Goz Beidan ympäristössä on viisi. Asukasluvut ovat karkeita arvioita, mutta suunnilleen seuraavissa lukumäärissä liikutaan: Gouroukoun 18 000, Koubeigou 13 000, Gassire 18 000, Koloma 8 600 ja Ganachour 2 200. Goz Beidan ympäristössä on siis hurjasti enemmän ihmisiä kuin kylässä itsessään. Sudanin ja Tshadin pakolaiset yhteenlaskettuna ”ulkopuolisia” on yli 75 000. Suomessa pieni kesämökkipitäjä saattaa kesäasukkaiden takia kasvaa lomakauden ajaksi jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi asukasluvultaan. 10 000 asukasta ei ole enää ihan pieni kyläpahanen, ja silti pakolaisten prosentuaalinen osuus on hurja.

Sisäisten pakolaisten leireillä olosuhteet eivät ole aivan yhtä hyvät. Toki moskeijoita, kouluja, vesi- ja sähköhuoltoa sekä lääkintää löytyy. Mitään luksusta ei rakenneta, että pakolaiset rohkaistuisivat muuttamaan takaisin omille mailleen ja viljelyksilleen. Sadekauden päätyttyä sadonkorjuunaika on käsillä. Nyt onkin menossa jonkinlaista muuttovirtaa kaupungista poispäin.


Tällaisten kylttien kohdalla seurueemme pysähtyi ja jalkautui kuulemaan infoa kyseisestä leiristä. Taustalla näkyy Kolomaa reunustavia majoja. Valokuvan perusteella en osaisi sanoa, onko kyse tavallisesta kylästä vai pakolaisleiristä. Mistään muovikattoisista tilapäisasutuksista kun ei ole kyse.