Viimeiset pöydät on nyt kannettu takaisin messiin ja äänentoistolaitteisto siirretty welfare-telttaan. Astioiden tiskaaminen ja lopullinen teatterilaitteiston takaisinkytkentä odottavat huomisaamuun. Maha on täynnä hyvää ruokaa, ja saunassa huuhtoutuivat päivän hiet. Suomi-ilta saatiin onnellisesti päätökseen. Joku aika sitten pidetyssä palautetilaisuudessa toivottiin enemmän suomalaisten yhteisiä tilaisuuksia. Illan jälkeen jäi harmittamaan, että näitä ei ole tämän enempää ollut. Toisaalta on valtavan hienoa, jos jostain jutusta jää sellainen maku, että sitä saisi olla enemmän. Mikään ei olisi niin ikävää kuin kommentti: ”Ei taas näitä suomi-iltoja.”

Sairastuin tylsästi muutama päivä ennen h-hetkeä. Veto meni niin totaalisesti pois, että olin hyvin huojentunut, kun lakimiehemme lupautui ottamaan tilaisuuden käytännönjärjestelyt huolekseen. Ja hyvä niin. Olisin ilman tautia ottanut taas turhaa stressiä. Meni vain paremmin, kun olin itse sivummalla. Toki viimemetreillä olin jo mukana. Minulla oli illan kokonaisuus näpeissäni ja olin myös juontovastuussa. Liian tarkat suunnitelmat saikin heittää roskiin siinä vaiheessa, kun suomalaisten lippuaukiolle kokoonnuttuani tajusin, että grilliruoka ei mitenkään ehdi samaan hetkeen aloituksen kanssa, vaikka itse olin mielessäni näin kuvitellut. Onneksi siviilityössä on joutunut opettelemaan tämäntyyppistä tilanteista selviämistä. Ohjelma vauhdista uusiksi ja soveltamaan. Pääasia, ettei tule kuolleita hetkiä, jolloin väki tylsistyy.

Komentaja avasi illan, jonka jälkeen katsoimme erään jääkärimme tekemän videon missiostamme. Tämän jälkeen palkitsimme puukkohippahaasteen suorittaneita. Itsekin pokkasin puukon noin 360 kilometrin juoksemisesta. Haasteen kirjain tuli täytettyä, mutta henki ehkä jäi vähän uupumaan. Viimeisen kierroksen täyttymisen jälkeen en ole lentokentällä käynytkään. Puukkojen jälkeen annoin kirkollisen työn muistamiset. Kaksi miestä on ollut suurena apuna suntion tehtävissä. Lisäksi yksi monitaituri ansaitsee kirkollisen työn muistamisen erityisen arvokkaista käytännöntöistä. Postilaatikon ja lentopallokentän rakenteleminen ovat olleet iloksi ja avuksi niin papille kuin welfare-upseerille. Ennen ruokailua katsottiin vielä toinen taidokas video. Pitää kyllä saada kummatkin itselle muistoksi. Liikkuva kuva tuo tavalliseen valokuvaan verrattuna paljon paremmin ilmi sen, miltä täällä näyttää. Hienot leikkaukset ja upea musiikki tosin antavat niin maskuliinisen kuvan, että meinaahan siinä itsekin ylpeydestä pakahtua, kun katsoo jääkäreiden menoa.

Eräkokkailuissakin kunnostautuneen sairaanhoitajamme paistamia pihvejä nautittiin keittiön tarjoamien lisukkeiden kera. Myös suomimuonaa säilykeporoineen ja savumuikkuineen oli maistiaisiksi mukana. Ruoka maistui upealta, eikä tunnelmakaan ollut hullumpi. Viereisellä leirin muurilla valotikuista rakenneltu suomenlippu oli kuin parempikin joulukoriste. Valkokankaalle heijastui valokuvia missiosta. Niin kuin komentaja sanoi, kaikenlaisia virvokkeita, tonttulakkeja tai sihteerikköjä ei ollut mukana, mutta pikkujouluista nämä kekkerit menivät kirkkaasti. Hedelmäsalaatti ja salmiakit kruunasivat lämpimän ja pimeän illan aterian.

Ruuan jälkeen tiedottajamme julkaisi rauhanturvaoperaatioiden välisen valokuvakilpailun satoa. Tshad menestyi enemmän kuin hyvin. Raporttia kilpailusta ja kilpailukuvista voi lukea tästä linkistä. Visaisen tietokilpailun jälkeen jaettiin diplomeja. Parhaimman rusketuksen, moottoriturvan, työmyyrän ja mutaan juuttujien lisäksi monia muita hilpeitä muistamisia oli tarjolla. Illasta jäi hyvä mieli itselle ja toivottavasti myös koko kontingentille.