Muutama päivä sitten kirjoitin amerikkalaisesta Janesta, joka vieraili leirissämme tiedustelemassa mahdollisuutta osallistua ehtoollismessuihin. Vierailusta poiki tänään vastavierailu. Kävimme hänen edustamassaan World Concern Development Organisation järjestössä Goz Beidassa. Mukanani oli irkkupastori Dan ja sairaanhoitajamme. Lisäksi oli toki ”papin suojamiehet”, joilla armeijatermistössä ei tarkoiteta suojelusenkeleitä vaan jääkärijoukkueen miehiä. Heitä oli neljä kappaletta kuljettajina sekä auton ja aseiden vartijoina sillä aikaa, kun olimme muureilla ympäröidyn rakennuksen sisällä. Aseita ei saanut viedä sisään, eikä se olisi ollut missään tapauksessa kohteliastakaan.

Kymmentä vaille seitsemän olimme tiilimuurissa olevan sinisen oven takana. Hieman epäillen vartiomiehet katselivat, mutta kun osasimme nimeltä kysyä oikeaa ihmistä, meidät toivotettiin tervetulleeksi. Sairaanhoitajan erinomaisen huomaavaisuuden ansiosta viemisinä oli muutama paketti käsiendesinfiointiainetta ja vähän aurinkorasvaa. Meidät ohjattiin pieneen kokoontumistilaan, johon pikkuhiljaa saapui ihmisiä. Osa kasvoista oli tuttuja pari kuukautta sitten tapahtuneen protestanttikirkon vierailun ansiosta. Maanantaisin ja perjantaisin pidettävä aamurukous oli alkamassa.

Järjestörakennus ja konferenssihuone, jossa aamuhartaus pidettiin.

Jane tulkkasi ranskankielisen puheen englanniksi. Omaa Raamattuani en hoksannut ottaa mukaan, mutta onneksi luettu kohtakin käännettiin. Alkulaulun idea sen sijaan jäi tavoittamatta. Puhetta kuuntelin hyvin kiinnostuneena. Olen näet pyöritellyt mielessäni, että jos se saarnakeikka protestanttikirkkoon toteutuu, miten minä osaan puhua kuulijoille. En tiedä yhtään, minkä verran he tietävät Raamatusta, kristinuskosta ja millainen on heidän elämäntilanteensa. Nyt puheenpitäjä oli valinnut tekstiksi Ensimmäisen Timoteuskirjeen lopun, jossa puhutaan rikkauksien rakastamisesta. Hän puhui niin kuin suomalaisille puhuttaisiin: Kun alkaa saada rikkautta, unohtaa Jumalan ja toteaa, että raha minua auttaa. Vaikka Suomi ja Tshad eivät enää paljon enempää voisi maina erota toistaan, ihminen on kummassakin perusluonteeltaan samanlainen. Tämä tieto hieman helpotti. Omana kommenttinani puheen jälkeiseen keskusteluun toin Sananlaskujen kirjan 30. luvun hienon rukouksen: ”Kahta minä sinulta pyydän - niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ’Mikä on Herra?’ Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.”

Aamuhartauden jälkeen pöydän ääressä olevat järjestön edustajat esittelivät toisensa. Me sairaanhoitajan kanssa kerroimme Suomesta ja omasta työstämme. Dan kertoi omastaan. Muiden poistuttua Jane esitteli WCDO:n toimintaa. Kristilliseltä pohjalta tehtävä avustustyö on hyvin käytännönläheistä. He toimivat Goz Beidan ympäristössä olevilla pakolaisleireillä ja sisäisten pakolaisten leireillä. Työnkuvaan kuuluu maanviljelyyn liittyvää neuvontaa, eläintenhoidossa avustamista, ravitsemustietoutta, työllistämiseen liittyviä projekteja ja naisten aseman parantamista. Esimerkiksi järjestö sai erään hylkymaan käyttöönsä. Kun he kantoivat sinne naisten voimin kiviä riveiksi estämään sadeveden virtaamisen pois, he saivat vuodessa hiekkamaan kasvamaan ruohoa. Ensi vuonna odotetaan jo siementen itämistä. Myllyprojektien myötä naisille pyritään keräämään varoja myös itsenäiseen toimintaan ja elintason parantamiseen. Palaverin jälkeen osa väestä lähti myös rokottamaan eläimiä. (Hyvä että selittivät, että ”shoot” tarkoittaa muutakin kuin aseella ampumista.) Lisäksi he ovat opettaneet paikallisia tunnistamaan eläinten tauteja. Yksinkertaista, mutta tehokasta työtä, jonka vaikutuksista järjestö on saanut iloita jo parin vuoden työskentelyn jälkeen.

Ennen lähtöä vielä tutustuimme heidän pieneen takapihaansa, jossa kasvoi vesimeloneja, palkokasveja, pähkinöiden taimia ja muita viljelyskasveja. Sadekausi alkaa kohta loppua, eikä puutarhakaan enää kukoistanut parhaimmillaan. En todellakaan osannut tunnistaa kasveja, enkä aina edes selityksestä ymmärtänyt, mikä kasvi tekee mitäkin. Mutta vierailu oli erittäin mukava. Kovasti he odottivat, että tulemme uudelleen. Meille tarjottiin mahdollisuutta pitää aamun raamatuntutkiskelu. En vielä lupautunut, kun on se saarnajuttukin vetämässä. Myös pakolaisleirille tutustumista tarjottiin, ja sitä yritämme järjestää. Vaatii vain cimic-upseerin läsnäolon. Katsotaan, miten käy.