Tänään minulle selvisi erinomaisen upea yksityiskohta eilen vietetystä mitaliparaatista. Säkkipillin soittajan nimi ei voisi olla enää parempi. Harva kaveri voi sanoa seisoneensa Afrikan ilta-auringon hämyssä ghanalaisen kenraalin ripustaessa mitaleja rintaan samalla, kun Michael Jackson konsertoi taustalla. Tosin itsekään en kuulu tuohon joukkoon. Minä sain mitalini joltain norjalaiselta upseerilta, kun kenraali ei ollut yhtä nopea kuin joulupukki aattoiltana. Silti tuohon verrattuna tämän päivän tönkköilyt olivat vain varjo eilisestä.

YK:n päivää luonnollisestikin juhlistettiin leirissämme. Tilaisuus oli leirin kansallisuuksista koottujen pienten sotilasosastojen paraati aamun lipunnoston yhteydessä. Suomalaisten osaston muodostivat komento- ja huoltojoukkueen jäsenet sekä yksi operatiivisesta toiminnasta vapaavuorossa ollut jääkäriryhmä. Jääkäriryhmälle paraatin muodollisuudet olivat lastenleikkiä varusmiespalveluksen pohjalta. Muutamia vuosia – tai vuosikymmeniä – sitten kotiutuneilla komento- ja huoltojoukkueen miehillä sulkeisjärjestyksen aseotteet olivat muistikerrosten alimmissa sopukoissa. Puoli tuntia ennen lipunnostoa käytiin pikainen kertauskurssi, kuinka ase viedään eteen ja miten se siirtyy takaisin olalle. Onneksi pistimiä ei käytetty, niin ainakin sen puolesta miehet palaavat kotiin kummatkin korvat tallella.

Pastori selvisi taas hommasta puhumalla. Kuuluu ammatin valoisiin puoliin. En tarkoita, että olisin venkoillut pakoon paraatia ja hakenut vapautusta palveluksesta. Minulla oli paraatissa puherooli, joten en ollut aseen kanssa liikkeellä enkä liittynyt samaan muodostelmaan muiden suomalaisten kanssa. Paraatin ohjelma oli lyhyen yksinkertainen. Joukot ilmoitettiin Force Commanderille. Aseet tuotiin eteen ja tehtiin kunniaa lipun noston ajan. Aseet olalla kuunneltiin kolme noin minuutin mittaista ”puhetta”. Ensimmäisen nimeä en tiedä, mutta se oli joku YK:n perusasiakirja tai julistus järjestön tehtävästä. Sitten oli irlantilaisen pastorin rukous osin englanniksi ja osin irlanniksi. Tämän jälkeen minä lausuin lyhyen rukouksen osin englanniksi ja osin suomeksi. Lopuksi luin kummallakin kielellä yhden jakeen Vuorisaarnasta: ”Autuaita [ovat] rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)