Yksi ympyrä sulkeutui tänään. Leiriin saapui joukko seuraavan rotaation avainhenkilöitä. Minä olin reilut neljä kuukautta sitten samassa tilanteessa.

Afrikka muuttaa miestä. Pakko sen on olla niin. Vajaa pari kuukautta sitten tulleet uudet irlantilaiset näyttivät aivan erilaisilta kuin poistuneet maanmiehensä. Eikä nytkään ole mitään vaikeuksia erottaa jo matkan päästä uusia tulokkaita meistä pian kotiutuvista. Rusketus, hikoilu ja totuttelevat otteet ovat pieniä mutta kokonaisuutena riittävän suuria eroja rajanvetoon. Minä itse tosin olen viimeinen kaveri puhumaan rusketuksesta. Ihonvärini puolesta minua ei varmaan laskettaisi mukaan rotaatiolennolle. Luulisivat, että yritän pois ennen aikojani - siitäkin huolimatta, että en eläessäni ole ollut niin ”ruskettunut” kuin nyt.

Viestikapulan vaihtaminen on alkanut. Uudet saavat perehdytystä tehtäviinsä, tutustuvat leiriinsä ja kuittaavat itselleen tavaroita. Vanhat sulkevat omia kansioitaan ja luovuttavat saappaitaan seuraajille. Minun seuraajani ei ollut avainhenkilöiden joukossa. Se ei tullut yllätyksenä, joten en huhuillut lentokentällä, onko pappi pudonnut kyydistä. Pitää siis tehdä viimeisten päivien ajan mahdollisimman paljon selkeitä ohjeita, mistä mitäkin löytää. Tehtävien vaihtaminen onnistuu myös paperilla, vaikka kyllä siinä pieni notkahdus rutiineihin tulee.

Suomalaisten mukana tai muuten vain sattumalta samaan aikaan tuli tavaraa Suomesta. Muun muassa joulun ja itsenäisyyspäivän ruokia saatiin pakasteina. Materiaalin mukana myös minä sain kirjeen. Olin huomannut vasta tänne tultuani, että luottokorttini oli menossa vanhaksi syyskuussa. Siksi jo heti elokuussa tilasin uuden kortin. Jos välillä manataan YK:n tai paikallisen järjestelmän kankeutta, niin ei kaikki ihan mutkitta toimi kotoisilla systeemeilläkään. Postipankin kirjekuori, jonka päällä oli teksti ”kiireellinen”, kulki pelkkien suomalaisten välikäsien kautta tänne yli 2,5 kuukautta. Aavistuksen kun järjestelmää hioisi, niin saattaisi onnistua nopeamminkin. Varsinkin, kun leirimme ja Suomen välillä on kulkenut tavaraa ja ihmisiä useissa rotaation eri vaiheissa. Onneksi mitään hätää ei lopulta ollut. Hymyilytti silti tuo ”nopeus”.

Hikoilusta huolimatta mieli näytti tulokkailla olevan virkeä. Ja miksei olisi. Hieno seikkailu edessä.