Olipas melkoinen joululahjapakettien avaamisen tuntu, kun pengoin eilen konttikentällä tavarapinoja. Osa ensimmäisessä hankintakokouksessa heinäkuussa tilaamistani tavaroista saapui. Itse asiassa oletin, että en ehtisi nähdä mitään tilaamiani hyödykkeitä, mutta kylläpä sieltä jotain ehti tulla. Jopa osa myöhempien hankintakokousten tavaroista oli ehtinyt mukaan. Vaikka Suomessa hommat hoidetaan keskimäärin ripeästi, kesälomat aiheuttivat sen, että aikatauluista tuli osittain varsin afrikkalaisia.

Ihan varma en vielä ole, mitä kaikkea olen saanut. Osa tavaroista kun saapuu huomenna. Mutta tähän mennessä käsiini sattuneista kirkollisen työn ja welfare-toiminnan tuotteista suurimmat ilonkiljahdukset aiheuttivat tietysti elokuvat. 33 BlueRay-elokuvaa nostavat Kino Sagulinin tarjonnan laatua valtavasti. Videotykkikin on täällä parempi kuin kotona, niin koti-ikävä ei pääse kasvamaan sietämättömäksi. Pingispöytiä, lentopalloja, kirjoja, kirkollisen työn mp3-soitin ja muuta pientä paketista löytyi myös. Hilpeyttä herätti sekin, että kaikki muut tavarat oli osoitettu kirkolliselle työlle, mutta kuuden kirkkoviinipullon paketissa luki ”sotilaspastori”.

Aivan erityisen ilahduttavaa oli saada kaksi tervehdystä kotisuomesta. Kotipitäjän kuntosalia isännöivältä pariskunnalta sain lämpimän viestin ja selvästikin voimailuharrastukseen kannustavan muistamisen. Seurakunnassamme aktiivisesti vaikuttavalta perheeltä tuli kotiinpaluuseen sopivasti valmentava Lapin luminen maisemakortti ja oikein sydämellisiä sanoja. Kiitos teille todella paljon! Lähetykset viipyivät matkalla pitkään, mutta juuri kotiutumisen kynnyksellä niiden saaminen oli kaikkein hienointa. On kiva tulla kotiin.