Edellisestä sateesta taitaa olla kulunut jo yli kaksi viikkoa. Voinee hyvällä syyllä sanoa, että sadekausi on ohi. Maa on kuiva. Mitähän se on keväällä, kun kuuma kausi alkaa, eikä vettä ole tullut moneen kuukauteen. Kahden viikon sateettoman jakson jälkeen maata peittää monilta osin sentin paksuinen tomukerros. Ainakin siellä, missä autoilla on liikuttu leirin sisällä, renkaat ovat hioneet maasta erittäin hienoa pölyä. Tomu on hiekan väristä, mutta siinä ei tunnu olevan rakeita. Hienoinkin rantahiekka on selvästi hiekkaa, mutta tämä pöly käyttäytyy juuri kuin pöly - tai jopa kuin vesi - kun sille astuu. Nyt ymmärrän paremmin ennen missiotani Afganistanista kotiutuneen miehen kertomusta siitä, kuinka 10 cm paksu pölykerros lensi auton renkaiden alta veden lailla. Hiekka-aalto kulki auton keulan edessä, kun maastossa ajettiin. Jo nyt pöly lähtee täällä aika helposti vähänkin suuremman tuulenpuuskan mukaan. Voin vain kuvitella, millaisia hiekkamyrskyjä aina sadekauden alla on. Me näimme muutaman kelpo myräkän tultuamme, vaikka vesi oli kai jonkin verran ehtinyt sitoa hiekkaa, eikä tällaista pölyä juurikaan ollut.

Lämpötilatkin ovat muuttuuneet. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, miltä aurinko tuntuu. Mittarin mukaan yöt ovat selvästi kylmempiä. Viimeisiä öitä maastossa nukkuneet miehemme kertoivat, miten poolopaita ja housut piti pukea, eikä silti tuntunut riittävän. Päivälämpötilat ovat nousseet muutamia asteita. Parhaimmillaan varjolämpötilat ovat olleet 43-44 tuntumassa. Aurinko tuntuu kuitenkin paljon paahtavammalta kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Ulkona on todella lämmin. Lentopallokenttä on ollut suuressa suosiossa, mutta peli ei todellakaan ole yhtä terävää kuin Suomen sisähalleissa. Vaikka Afrikasta juuri missioni alla kotiutunut sukulainen totesi, että lämpö olisi mukavin tuliainen tältä mantereelta, niin minä alan pikkuhiljaa jo väsyä siihen. Tuntuu, että kuumuus rajoittaa elämää niin paljon, vaikka olemme eläneet täällä vuodenkierron viileimmän jakson. Ei vaan jaksaisi enää hikoilla. Tekisi myös mieli urheilla ja ulkoilla pirteästi. Varmasti Suomeen saavuttua pimeys ja kylmyys iskevät vasten kasvoja, mutta muutamassa viikossa tilanne uskoakseni normalisoituu. Kylmyyttä vastaan voi suojautua. Kuumuutta pitää vain sietää.

Sammakot ovat edelleen selvästi katukuvassa. Uusia mustanpuhuvia heinäsirkkoja havaitsin eilen. Lentäviä ötököitä näkyy lamppujen valossa, mutta varsin maltillisia määriä. Luonto on selvästi muuttunut ruskeaksi. Tuntuu, että tämän suhteen ympyrä sulkeutuu. Nyt ilmat ovat hyvin samanoloisia kuin ne olivat tänne tullessa, mutta ovat menossa aivan eri suuntaan kuin meidän missiomme aikana. Toistaiseksi suomalaiset käyvät Tshadissa kolmessa rotaatiossa. Me näimme sadekauden. Seuraavat saavat "viileän" kauden, mikä on tavallaan ilmastollisesti helpoin, kun lämmöt eivät nouse paljoa, mutta sateet loppuvat. Vastapainoksi he ovat joulun palveluksessa. Kolmannen rotaation miehet kotiutuvat kivasti Suomen kesään, mutta he ovat myös kantaneet kuumimman kauden helteet.