Sadekausi tuli vähän myöhässä. Kovin sateinenkaan se ei ole ollut. Enkä usko, että myöhään alkanut sadekausi merkitsisi sen jatkumista toisesta päästä. Jos Suomessa lumi tulee vasta tammikuussa, ei se tarkoita, että ne vastaavasti sulavat vasta kesäkuussa. Saattaa siis olla odotettavissa jonkinasteista kuivuutta.

Hullua onkin, että joissain Tshadin eteläisissä osissa sato on menetetty tulvien vuoksi. Tavallaan tämäkin saattaa olla myöhästyneen sadekauden syytä. Mitä kuivempi maa on, sitä vähemmän vettä se imee. Kovat sadekuurot aiheuttavat siinä tilanteessa helpommin tulvia. Ainakin täällä leirissä tuntuu, että vesi imeytyisi maaperään nopeammin nyt kuin sadekauden alussa. Ensimmäisten sateiden jälkeen lätäköt säilyivät auringonpaisteessakin kauan.

Elokuun tienoo pitäisi olla sadekauden huippua. Pikkuhiljaa sateet alkavat tästä vähentyä. En ole mitään tilastoa pitänyt, mutta karkeasti ottaen sateita on tullut joka toinen päivä tai maksimissaan kahtena päivänä kolmesta. Sadepäivä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koko päivän sataisi. Noin viikko sitten oli sellainen päivä, että tuli kaksi isoa kuuroa. Muuten vettä tulee vain kerran päivässä tunnin tai parin ajan. Sadepäivänä saattaa kuuroa lukuunottamatta paistaa aurinko.

Elokuu on myös kylmin vuoden kuukausista. Pari iltaa sitten sateen aikana lämpötila laski jopa 20 asteeseen. Eilen klo 17 lenkiltä tullessani oli kuitenkin sellaiset säälliset 30 astetta. Suomessa tuskin tulisi niissä lämmöissä lenkki mieleen, mutta täällä se ei ollut mitenkään paha. Kyllähän siinä hiki virtasi ja maalissa odottava vesipullo kävi mielessä. Silti painuin sen jälkeen saunaan, niin kuin kunnon urheilun jälkeen kuuluukin. Saapa nähdä, millaisiin lämpöihin ja lenkkifiiliksiin päästään, kun koittaa marraskuu. Kotiutumisen lähetessä lämpötilat alkavat jo kivuta ylemmäs. Kaikkein kuumin aika olisi Suomen talven ja alkukevään aikoihin, joten ennätyslämpöjä emme pääse tuntemaan nahoissamme.

Tottumus on toinen luonto, sanotaan. Vettä saattaa tiputella muutaman pisaran, kun on lähdössä parin sadan metrin päähän ruokalan pihaan jonottamaan. Silti suomalainen ilmasto on tiukasti muistissa ja hyväuskoisena saattaa tuumata, että eipä nyt jaksa ottaa sadetakkia mukaan. Hyvin ehtii ennen sadetta. Juu-u. Viimeksi näin tuumiessani huomasin ruokajonossa harmittelevani sitä, että takin palasin noutamaan, mutta en housuja. Kun kuuro iskee päälle, takista valuu vettä niin, että housut ovat hetkessä läpimärät, vaikka vesi ei tuulen takia tulisikaan vaakasuorassa. Jos on sateen uhka, pitää varustautua täysillä, mikäli on oikeasti aikomus pysyä kuivana. Onneksi nämä ohuet aavikkohousut myös kuivuvat nopeasti.

En ole viime aikoina seuraillut sateen aiheuttamaa eroosiota, kun akuutti ongelmani meni ohi. Vallihauta toimistoni takaa täytettiin. Enää ei tarvitse pelätä, että konttoristani tulee Atlantiksen kirkkoherranvirasto. Eikä tuo sortuminen ole kyllä majoitustelttojenkaan viereisessä haudassa näyttänyt lisääntyneen. Turvassa ollaan. Pari sunnuntaita sitten oli evankeliumitekstinä Jeesuksen vertaus kahdesta rakentajasta, joista toinen rakensi kalliolle ja toinen hiekalle. Täällä eron ymmärtää konkreettisesti.