Mahalaukku sijaitsee siis heti rintalastan alla! Monenlaista sitä ihminen oppii joka päivä. Nukuin huonosti ja olen ollut hieman huonovointinen. Kättä pakottaa oudosti, polvi ei ole vielä ihan kunnossa, rintalastan alle koskee kävellessä, päätä jomottaa ja yskiessä keuhkoputkessa tuntuu krohinaa. Röhkimistä ei ole kuulunut, ja lääkärin sekä hoitajan mukaan taitaa olla ihan tavallista viruspohjaista flunssaa pienellä närästyksellä varustettuna. Se olikin tämän päivän uusi löytö. Kun on syönyt päivällisellä hurjan lautasellisen ruokaa ja toisen samanlaisen satsin jälkkäriä, niin vyön yläpuolella oleva pömpötys ei lääketieteellisesti ole vatsan pullistumista. Siinä kohti on suolisto. Olen minäkin sitten helpolla halpaan mennyt. Mahalaukun sijainnista tietämättömänä en ole osannut koskaan tunnistaa, mitä närästys on. Tosin en kai ole sellaista koskaan kokenutkaan. Nyt hetkeksi huilia kolajuomista ja polvea parannellaan ilman ibuprofeiinia.

Aamulla käväisin sairaalassa, kun kerroin hoitajalle ohimennen, että ei ole ihan terve olo. Vaivat olivat sen verran pieniä, että ajattelin niiden menevän ohi itsestään. Ja varmasti olisi niin käynytkin, mutta tutkimuksista oli se hyöty, että opin anatomiasta paljon kivaa uutta. Vatsalaukun kohdalla tuntuvan paineen vuoksi sijaisena toimiva norjalainen lääkäri otatti EKG-kuvan. Armeijaolosuhteissa ollaan äärimmäisen varovaisia kaikessa, joten hän halusi varmistaa, että kyse ei ole mistään sydänperäisestä. Hoitopöydällä minuun kytkettiin 12 piuhaa. Tähän mennessä siviilissä EKG:t on otettu muutamalla tarralapulla. Kun intissä tehdään jotain, se tehdään perusteellisesti.


Tässä irlantilaisten medicit - armeijan lyhyen kurssin saaneet lääkintämiehet - tekevät harjoituksiaan. Minä makoilin vähän aikaisemmin pöydällä, kun suomalainen hoitaja otti EKG-mittausta.

Kaikki on pumpun suhteen kunnossa, niin kuin pitääkin. Mutta siviilistä tuttuun ikävään ongelmaan törmäsin. Miten pappi pitää vapaata? Jos menen ottamaan ylimääräiset päiväunet ja jätän päivälle suunnitellut tehtävät tekemättä, niin kuka ne tekee? Kun torstai-iltana kokoonnutaan oman kontingentin väellä Suomi-iltaan, niin todetaanko, että mitään ei ole iltaa varten valmisteltuna, kun pastori halusi sairastaa rauhassa? Todennäköisesti ei. Tosi moni valmisteluasia on aina sellainen, että on nopeampaa tehdä se itse kuin selittää jollekulle toiselle, mikä kyseisen jutun idea on. Mutta hommat kyllä hoituvat. Nyt ollaan Afrikassa, ja tehdään sen vaatimalla tavalla. Eli vähän rennommin. Katsotaan, jos huomenna olisi paremmissa voimissa.


Suomalaisten hoitajien tila on hauska yhdistelmä lääketiedettä ja armeijaa. Varusteliivi selkänojalla on piste i:n päällä.

Nyt kovasti odottelen, että sairastamiseni vaikuttaisi sen, että Suomeen palattuani olen tervehtynyt ja minulla on rautainen vastustuskyky. Toki sitä mieluummin sairastaa töissä kuin vapailla. Olen sellainen stressinlaukeamissairastaja, eli aina loman aluksi alkaa tauti. Toivottavasti mission lähenevä loppu on aiheuttanut tämän oireen jo nyt, niin ei tule kotimaassa pikauusintaa.


Irlantilais-suomalainen sairaala näyttää aivan oikealta sairaalalta. Kyllä tänne uskaltaisi sairastamaan tulla. Ja jos vähän rajumpaa tautia olisi tarjolla, niin sittenpä lennettäisiinkin tuota pikaa Abechen norjalaiseen sairaalaan.