Tutustuin pari päivää sitten irlantilaisten suosituimpaan urheilulajiin, hurlingiin. Osana irlantilaisten welfare- ja urheilutoimintaa uusi rotaatio on käynnistänyt hurlingin harrasteryhmän. Vetäjänä toimii joku mestaruusliigan pelaaja. Loppuviikosta viimeisten uusien mukana saapuu myös naisten tämän vuoden Irlannin mestaruusjoukkueen jäsen. Myös suomalaiset ovat tervetulleita mukaan treeneihin, vaikka eivät ole lajista juuri kuulleetkaan. Minulle hurling oli täysin uusi tuttavuus ennen tätä missiota. Leirin sisällä olin muutaman kerran nähnyt, kun miehet kopittelevat amerikkalaisen pesäpallon näköisellä pelivälineellä hassuilla mailoilla lyöden. Täysin uusia lajeja on harvoin tarjolla, joten pitihän sitä käydä testaamassa.

Ensimmäinen harjoitus ei antanut kovin selvää kuvaa lajin luonteesta. Irlantilaisilla oli lämpötilaan totuttautumisen vuoksi juoksukielto voimassa, mikä sopi minulle ja kahdelle muulle suomalaiselle varsin hyvin. Pelkkään mailaan ja palloon tutustuminen oli itsessään riittävän vinkeää. Tässä linkissä on jotain pientä lajista ja kuva pelivälineistä. Mailaan oli hankala saada tuntumaa. Se ei ole aivan tikku, eikä siinä toisaalta ole kunnollista lapaa. Eikä sitä voi verrata pesäpallomailaankaan. Lyöntitekniikoissakaan ei ole mitään rajaa. Palloa saa mätkiä ihan mistä asennosta haluaa. Pallo on sekin erilainen verrattuna kaikkiin muihin tuttuihin palloihin. Ulkonäöltään se on pesäpallon ja tennispallon sekoitus, mutta korkea sauma saa pallon pomppimaan välillä miten sattuu. Lisäksi pallo on kevyt niin kuin tennispallo, mutta se pomppii vielä huonommin kuin pesäpallo.

Suurin osa treenistä oli erilaista kopittelua. Pallon läiskimisen vapaus on niin suuri, että hankalinta oli keksiä, millä tekniikoilla olisi viisainta operoida. Varsinkin pesäpallokansan edustajalle tuntui oudolta, kun pesäpallolyönnin tapaisessa huitaisussa kädet ovat pesäpallo-otteeseen verrattuna väärinpäin. Pikkuhiljaa palloon alkoi saada jotain tuntumaa. Sitten siirryttiinkin harjoitusmatsiin. Alussa sovittiin rajoituksiksi, että mailaa ei tällä erää saa nostaa polven yläpuolelle ja juoksurajoituksesta johtuen pitää vain kävellä. Uskoikohan harjoituksen vetäjä itsekään siihen, mitä sanoi?

Ensimmäinen kosketus lajiin jäi hyvin lyhyeksi. Oikeastaan minkäänlaista kuvaa pelistä ei ehtinyt muodostaa. Se tuntui kauhean sekavalta ja jopa tekemällä tehdyltä. Itse kun on kasvanut kaikkiin muihin tuntemiinsa pallopeleihin jo aivan poikasesta asti, ei osaa arvioida tutumpien lajien mielekkyyttä. Ne vain ovat sellaisia kuin ovat. Uutta lajia katsoo enemmän ulkopuolisen silmin. Pitää varmaan päästä pelaamaan ihan oikeasti, että osaa sanoa jotain varmaa. Jotkut säännöt kuulostavat kerrottuina hassuilta: Palloa saa pelata kaikilla muilla tavoilla paitsi heittämällä. Sen saa poimia kädellä, mailalla tai jalalla. Sitä saa lyödä, läpsäistä kädellä tai potkia. Mailalla saa jopa lyödä kaveria käteen, jos osuu palloon. Jalkapallokentän kokoisella alueella on kummassakin joukkueessa 15 miestä ja peli on vauhdikasta. Mitään paitsioita ei ole, kontaktia saa vastapelaajiin ottaa ja suojuksia ilmeisesti harvemmin käytetään. Wikipediassa lajia luonnehdittiinkin nopeatempoiseksi ja välillä aika väkivaltaiseksi. Loukkaantumisriski on kuulemma suuri. Edellisessä rotaatiossa irlantilaisilta oli kielletty jalkapallon pelaaminen, kun maa on niin kova, että voi tulla jalkavammoja. Ilmeisesti tämä rotaatio ei vedä yhtä tiukkaa linjaa.