Tämä viikko on ollut kovin tapahtumarikas vapaa-ajantoiminnan suhteen. Suomi-iltaa vietettiin torstaina ja lauantaina etsittiin leirin Fierce Fighteria. Kun voimamieskilpailu oli päättynyt, samana iltana koko leiri valmistautui juhlimaan Halloweenia. Tai melkein koko leiri. Suomalaiset ovat varsin juroa kansaa. Toisaalta arvostan hurjasti sitä, miten meillä pyhäinpäivä on säilyttänyt vankemman jalansijan kuin halloween, jota markkinamiehet yrittävät Amerikoista maahamme istuttaa. Syy halloweenin hitaaseen läpilyöntiin ei välttämättä ole pyhäinpäivän arvostuksessa vaan siinä, että suomalais-ugrilainen melankolisuus sopii paremmin kynttilöiden sytyttämiseen haudalla kuin naamiaispirskeisiin. Silti iloitsin siitäkin, että osa kontingentistamme rohkaistui mukaan erittäin hyvällä otteella.

Juhla jakaantui kahteen osaan. Jälkimmäinen ohjelmanumero oli kauhuleffa illan päätteeksi, joten pääpaino oli ohjelmallisella alkupuolella. Mainokset antoivat ymmärtää, että illan paras asu palkitaan, mutta paikalle saavuttuani yllätyin, miten vakavasti irlantilaiset olivat pukujaan valmistelleet. Toinen toistaan kekseliäämpiä asuja käveli vastaan. Oli viikatemiestä, meren haltijaa, elävää ruumista, meksikolaisia soittajia ja Batmania Robineineen. Taisteluvaunulla paikalle karauttivat myös Sherwoodin metsän iloiset veikot. Muutamat kurpitsafiguurit suomalaisten kauppojen hyllyillä ovat siis vain kalpea aavistus siitä, miten esimerkiksi Irlannissa "pyhäinpäivää" vietetään.


Yksinkertainen mutta tehokas asustus pääasiassa jätesäkeistä rakenneltuna. Suomalaisten muumiokin pääsi paras puku -äänestyksessä pitkälle. Voittaja oli kuitenkin sisäpiirin vitsi, jota oli vaikea peitota. Ilmeisen lahjakkaasti jotakuta irlantilaisten omaa sotilasjohtajaa parodioiva esiintyjä riehaannutti yleisön yli kaiken.

Illan pääohjelma oli viisihenkisten joukkueiden välinen ottelu. Irlantilaiseen halloween perinteeseen kuuluvat lasten karkki- ja kepponen kiertueen lisäksi leikkimieliset kilpailut. Irlantilaisten eri komppaniat ja Suomen kontingentti olivat valinneet keskuudestaan viisi riittävän lapsenmielistä kilpailijaa, jotka viskoivat silmämunia kurpitsalyhtyyn, heittelivät renkaita luurankoon, poimivat omenoita suullaan vesivadista ja tekivät muita vastaavia temppuja. Kuorma-auton lavalle rakennettu esiintymislava keräsi eteensä melkoisen katsojamäärän, ja kannustus oli ajoittain raivoisan voimallista. Toisinaan tuntui kyllä, että kilpailevaa joukkuetta vastustettiin kiivaammin, mitä omia kannustettiin. Ei siis ihme, että jalkapallohuliganismia esiintyy noilla maantieteellisillä alueilla.

Suomalaiset olivat vastoin perusluonnettaan erityisen hyvällä show-meiningillä mukana. Edustusjoukkueemme kapteeni spiikkasi omat miehensä sisään erittäin hyvin, ja muutenkin panostus oli jääkärijoukkueen miehistä koostuvassa kokoonpanossa erinomainen. Maskeeraukseen erikoistunut sairaanhoitajamme teki yhdestä äijästä todella näyttävän muumion. Sideharsoa, öljyä, maalia ja hiekkaa. Harmi vain, että en ollut kameran kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parin ensimmäisen kilpailun voitosta huolimatta kokonaisvoittoa ei lohjennut. Seuraavana päivänä irlantilaisten welfare-upseeri kuitenkin kiitteli, kuinka viihdyttävä joukkueemme oli ollut.