Tänään käsittelen lisää minulle esitettyjä kysymyksiä. Keräilin yhteen erilaisiin tarvikkeisiin ja olosuhteisiin liittyviä juttuja:

”Mitä välineitä ilman et selviäisi päivästä?”

Tietysti kaikki tavalliseen elämiseen tarvittavat jutut ovat täälläkin välttämättömiä. Mutta jos mietin asioita, jotka ovat nimenomaan Tshadissa ja tässä leirissä tarpeellisia, niin tällaista listaa saan aikaiseksi:

Malarialääkkeet. Minulla on oma joulukalenteri. Huomasin alkupäivinä, että iltapäivästä oli kauhean vaikea muistaa, oliko jo ottanut sen päivän malarialääkkeet. Ei voinut koskaan olla varma, tuliko muistelleeksi edellisen päivän malarialääkkeen syömistä vai mitä. Mutta keksin siihen varsin kivan systeemin. Kun avaan uuden lääkepaketin - jossa pillerit ovat sellaisessa normaalissa särkylääkkeistä tutussa levyssä, josta ne painellaan irti - kirjoitan joka tabletin kohdalle päivämäärän. Sitten on helppo tarkistaa, meneekö aikataulussa.

Hyttyssuojateltta. En ole vielä kertaakaan nähnyt ihollani hyttystä. Nämä paikalliset sääsket kun osaavat ilmeisesti lentää ilman sen suurempaa meteliä. Asia on täysin luonnotonta, kun vertaa niitä paikkakunnan muihin eläimiin. Yöllä on meteliä ihan hurjasti. Miksi hyttyset sitten ovat tällaisia salaisia agentteja? No vaikka hyttysiä ei olekaan niin kuin kesällä Lapissa, on kiva mennä nukkumaan, kun saa vetää teltan vetoketjun kiinni ja tietää, ettei elukoita tule sisälle.

Ruokailuvälineet. Totta kai Suomessa tarvitaan ruokailuvälineitä. En yritä olla näsäviisas. Mutta täällä keittiöön mennään omin lautasin ja työkaluin. Niitä tarvitsee siis raahata mukana, kun sapuskaa haluaa.

Kello. Ollaan armeijassa. Ja hommat hoidetaan ajallaan. (Ainakin suomalaiset hoitavat, jos saa kansallisylpeyttä hieman ruokkia.)

Hattu, aurinkovoide, aurinkolasit. Sadekausi on hieman vähentänyt auringolta suojautumisen tarvetta. Mutta jos tiedossa on enemmän ulkona olemista, on tällaisen valkonaaman ehdottomasti varjeltava itseään.

Beautipussi. Tein 8 € arvoisen investoinnin reissuun lähtiessäni. Ostin kivan olkalaukun, jonka veli tuunasi toimivaksi – kun en kaupassa huomannut kiusallista valmistusvikaa. Olen vain huomannut, että eräolosuhteissa on erittäin kätevää, kun henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet kulkevat laukussa, jota ei ole pakko laskea maahan esim. hammaspesun ajaksi.

Maitohappobakteerit. En tiedä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Mutta nautin säännöllisesti maitohappobakteereja ja maha pysyy kunnossa.

”YK:n antama varustus. Miten on toiminut käytössä, mitkä vaatteet/varusteet olivat positiivisia yllätyksiä?"

Varusteemme eivät tarkalleen ottaen ole YK:n antamia, vaan Suomen puolustusvoimien tavaroita. Lopputulos on kuitenkin sama. Ollaan saatu tarvikkeita käyttöön. Yleisesti ottaen kaikki tarvikkeet ovat oikein hyvin käyttöönsä suunniteltuja. Kyllä näillä pärjää. Erityisesti olen kuitenkin yllättynyt tahi iloinnut seuraavista.

Kotelolakana. Ei se ehkä tuon niminen ole, mutta en osaa paremminkaan kuvata. Telttasänkyyn ja paikallisiin patjoihin ei tavallinen aluslakana kovin hyvin istuisi. Meillä on sellaiset kivat lakanakankaiset pussit, joihin kömmitään nukkumaan. Ne saa jopa tarkoitusta varten olevilla naruilla kiinni sängyn päähän, joten eivät lähde karkuun kesken yön. Oikein toimiva ratkaisu. Jos tulee tilanahtautta, niin ne voisi varmaan ripustaa takan reunalle niin kuin joulusukat amerikkalaisissa elokuvissa. Saisi paljon väkeä yhteen huoneeseen majoittumaan.

Sadevaatteet. Meille jaetut sadevaatteet ovat erittäin miellyttävät päällä. Kangas ei ole perinteistä kovaa, liukasta ja kylmää kangasta, vaan vähän joustavaa, pehmeää ja mukavantuntuista iholla. Sade pysyy silti vaatteen ulkopuolella. Lahkeet ovat housuissa vähän hassun lyhyet, mutta eivätpä ainakaan likaannu ravassa kävellessä.

Saapassukat ja pitkähihainen paita. Ajattelin, että Afrikan yöt voivat olla kylmiä, mutta silti tuntui hullulta saada pari pitkähihaista poolopaitaa, villapaita ja paksuja saapassukkia varusteisiinsa. Yhden kerran en ehtinyt pestä vaatteita riittävän ajoissa, joten jouduin käyttämään ohuiden sukkien sijasta saapassukkia. Ne olivatkin niin miellyttävät, että nykyään käytän ohuita sukkia vain, jos saapassukat ovat pyykissä. Niissä on tosin pitkät varret, jotka käärin rullalle, ettei hiki ihan valtoimenaan virtaa, kun sukan varsi yltää lähes polveen asti. Sama miellyttävyysyllätys tuli niiden pitkähihaisten kanssa. Ne ovat ainakin nyt flunssassa ollessa oikein mukavia päällä pidettäviä.

Pyykkipussi. Vaatteita pestessä olisi paha heittää kaikki kamat yhteen koneeseen, kun jokaisella rauhanturvaajalla muoti on samanlainen. Ainoa tapa erottaa vaatteet on pistää ne pyykkipussiin ja sitten koneeseen.

"Oliko jotain, mikä ei toiminut?”

Monia tuotteita voisi varmasti vielä parantaa, mutta itse olen törmännyt seuraaviin.

Telttasänkyjä on kahta mallia. Ensimmäinen hajoili kootessa ja oli sellainen riippumatto, että nukkuminen ei ollut ihan parasta mahdollista. Onneksi uusia sai tilalle. Hyttyssuoja dome, jollainen oli kuvassa ensimmäisissä kirjoituksissani, on erittäin hyvä kuivalla kaudella ulkona nukkuessa. Sadekautta varten tilattiin telttoja, kun dome päästää läpi sekä veden että hiekan. Ei hyvä.

”Minkälaisia asioita kaipaat Suomesta? Eli mistä jutuista kuvittelet olevasi erityisen kiitollinen sitten kun taas palaat kotimaahan?”

Kyllä suuri yhteinen nimittäjä taitaa olla: helppo elämä. Netti toimii, kun haluaa. Vessaan ei tarvitse pukeutua ja kävellä pitkää matkaa. Punttisali ja uimahalli ovat luksusta. Vettä saa käyttää niin paljon kuin haluaa. Jopa omaa leffateatteria kaipaan, kun täällä miesten koneilla olevia leffoja säädetään joka kerta pitkään ennen kuin saadaan näytös käyntiin. Suuria yksittäisiä asioita on puhtaus. On kiva, kun voi kävellä sängystä vessaan paljain jaloin ilman, että tarvitsee pelätä saavansa jonkun loisen varpaitten väliin. Myös vapaus on iso juttu. Totta kai nyt ollaan armeijassa ja ollaan tultu neljäksi kuukaudeksi tekemään hommat niin kuin ne täällä tehdään. En siis valita pätkääkään tästä elämästä. Mutta kyllä kotona oma vapautensa elämän suunnittelussa on vain upea asia.

”Mitä asioita luulet kaipaavasi sitten kun palaat (ja mitä et jää pahemmin kaipaamaan)?”

Vaikea se on näin etukäteen sanoa. Ainakin ajattelin etsiä netistä ”Death by Chocolate” nimisen jälkiruuan teko-ohjeet ja tarkistaa, onko se myös kotioloissa niin sairaan hyvää, mitä se täällä on. Eilen oli kolmannen kerran sitä jälkkärinä. Nam!

Lämpö varmaan on suurin ero, jonka huomaa palattuaan. Kun tottuu 30-40 asteen lämpöihin, niin paluu marraskuun Suomeen on varmasti aika iso ero. Olen jo miettinyt, että miten sitten oikeasti tarkenee, kun nyt alle 25 astetta alkaa tuntua viileältä.

Olen kuullut useilta rauhanturvaajilta, että missioiden yhteishenki on upea juttu. Se voi olla asia, jonka vuoksi monista turvaajista tulee konkareita, jotka viihtyvät hommissa yhä uudelleen ja uudelleen. Itse iloitsen siitä, että ainakin kotiseurakunta on paikka, jossa yhteishenki on erittäin hyvä. En usko, että siksi kaipaisin yhteishenkeä jotenkin erityisen paljon. Silti varmaan joitakin hyviä kavereita tästä keikasta jää.

Hulluinta lienee se, että uskon Suomessa kaipaavani Afrikan jokapäiväistä saunomismahdollisuutta.


Pastorin lisäksi kuvassa ovat sadehousut, aurinkolasit, pyykkipussi, olkalaukkubeautipussi ja upeat saapassukat. Taustalla rivitalomaista telttamajoitusta. Pään päällä ilmastointiputki.