Tein täysin satunnaisotokseen perustuvaa gallupia siitä, miksi kukakin on lähtenyt rauhanturvatehtäviin. Oletusasetukseni oli, että raha ja seikkailunhalu kiinnostavat. Tosin oletusasetus ei välttämättä kerro mitään muuta kuin omista asenteista, mutta onhan sekin jo joku lähtökohta. En näet usko, että ihminen, jolta kaikki seikkailunhalu puuttuu, lähtisi tänne jos palkka olisi huonompi kuin vastaavassa työssä Suomessa. Toki joku voisi pyrkiä esimerkiksi pakoon jotain isoa ongelmaa kotimaassa, jolloin mikä vain reitti kelpaisi. Mutta siihenkin lienee yksinkertaisempia ja helpommin toteutettavia keinoja. Gallupissa irtosi muutama hyvä pointti sekä nuoremmilta ensikertalaisilta että vanhemmilta konkareilta.

Välivuosi on joskus tarpeellinen armeijan jälkeen ennen uutta opiskelurypistystä. Sen voisi toki pitää matkustellen, kotimaassa töitä tehden tai jollain muullakin tavalla. Siksi tämä perustelu ei suoranaisesti sulje pois rahan ja seikkailunhalun merkitystä. Mutta yhdistettynä näihin, rauhanturvatehtävät ovat varmasti upea välivuoden pitämisen mahdollisuus. Itselleni tämä homma on oikein mukava hengähdys esimerkiksi nuorisotilaprojektin jälkeen.

Kielitaidon kehittyminen voisi olla myös hyvä motivaattori. Tosin siihenkin löytyy paljon parempia mahdollisuuksia kuin rauhanturvatehtävät. Mutta ne ovat usein sellaisia, että niistä joutuu pikemminkin maksamaan kuin että niissä palkkaa. Joten tällainen hitaampi kurssi on tästä näkökulmasta ihan hyvä. "Anna Afrikalle aikaa."

Humanitäärinen työ. Vuosia sitten joissain operaatioissa oli mahdollisuus tehdä selkeää avustustyötä. Esimerkiksi sairaanhoitajamme kertoivat, että Libanonissa sairaalassa oli vastaanotto paikallisia varten. Jos on siis avustustyöhön vetoa, se on ainakin ennen ollut mahdollista. Nykyisellään operaatioissa ei taida tällaisia piirteitä juurikaan olla.

Ansioluettelo. Nuorille rauhanturvaajille komennus Tshadissa on varmasti melkoinen merkintä ansioluettelossa. Tulevaa uraa varten elämänkokemus on erityisen hyvä ja arvokas niin käytännön kokemuksen kuin papereiden puolesta. Porukkamme kokenein konkari kuitenkin sanoi, että riittävän monen reissun jälkeen ansiot alkavat kääntyä itseään vastaan. Työtä hakiessa työnantaja helposti epäilee, että tarjottu työ ei ole riittävän mielenkiintoinen pitämään miestä kotimaassa. Epäillään, että hän kuitenkin lähtee pian uudelle komennukselle.

Yhteishenki ja kaverit. Kerran missiossa olleet osaavat kaivata hyvää yhteishenkeä, joka porukkaan muodostuu. Elämän rytmi on turvallinen. Kaikesta huolehditaan niin, että työskentely ja eläminen on monessa suhteessa stressittömämpää kuin kotimaassa. Ensikertalaisilla ei tietenkään ole tästä kokemusta, mutta armeijan yhteishenki voisi olla hyvä syy mennä sinne, minne muut joukkuekaveritkin menevät. Jotain viisautta on elokuvan ”Avain pakoon” tapahtumissa, joissa moitteettomasti palvellut elinkautisvanki yrittää tehdä rikoksen vankilassa, ettei hänen tarvitsisi lähteä pois.

Itse olen erittäin skeptinen sen suhteen, että ihmisellä olisi olemassa puhtaita ja hyviä motiiveja. Suurin osa parhaimmistakin teoista on sellaisia, että ne tehdään omaa etua ajatellen. Siksi epäilen, että myöskään rauhanturvaajaksi ei lähdetä puhtaasti maailman rauha mielessä. Eikä kukaan edes vitsinä yrittänyt minun toimittamassani gallupissa tällaista missikisavastausta antaa. Siitä huolimatta totuus on se, että meidän olemisemme on täällä hyvää ja hyödyllistä paikallisten kannalta. Ja edistää rauhaa. Pari kuukautta ennen meidän saapumistamme oli jotain kapinallistoimintaa ollut. Mutta silloinkin kapinalliset kiersivät ne paikat, jossa YK-joukot olivat. Kun partioimme kylissä, ovat paikalliset hyvin tyytyväisiä. Niin huvittavalta tai rajulta kuin se kuulostaakin, käymme näyttämässä sotilaallista voimaa. Paikkakuntien ja pakolaisleirien asukkaat tietävät, että olemme ystäviä. Eikä ole yhtään ikävä asia, että ystävä näyttää olevan selvästi vahvempi kuin vihollinen. Olen kuullut parin henkilön eri kylissä sanovan asian keskenään lähes samoilla sanoilla: ”YK-joukkojen ollessa paikalla saa yöt nukkua rauhassa.”


Tämä näky ei ole yhtään hullumpi paikallisten silmin katsottuna. (Kuva: Tiedottaja)