Viimeinen kokonainen päivä Goz Beidassa on takana. Irkkupastori Danin kanssa suunniteltu viimeinen saunominen jäi toteutumatta, kun rotaatioillallinen kesti niin myöhään. Vaan olipa taas hieno yhteinen hetki. Lähdön tunnelma saa lähes aina aikaan yhteishengen kohoamista. Mutta jos se on jo valmiiksi hyvä, yhteisistä tilaisuuksista tulee upeita. Söimme mahat pullolleen hyvää ruokaa. Lisäksi katselimme joukoistamme tehtyjä videoita. Eri tavoin ansioituneita rauhanturvaajia palkittiin. Uuden rotaation avainhenkilöt olivat myös mukana, ja uskoakseni heillekin välittyi meidän mainio tunnelmamme. Vaan jos voi avainhenkilöistä mitään johtopäätöksiä tehdä, niin upea tulee olemaan seuraavakin porukka.

Tänään taisi olla osaltani rotaation kiireisin päivä. En ollut tiedonkulussa ihan mukana ja osa jutuista tuli yllättäen. Palautin tavarani matkatavaroita lukuun ottamatta. Matkatavarat taas oli pakattava jo tänään, kun YK on keksinyt, että sotilaspoliisien pitää tutkia kaikkien tavarat. Se tapahtui siten, että tänään pakattiin mukaan otettavat kamat ja annettiin ne iltapäivästä jo huomista lentoa varten kentälle vietäväksi. Tarkastus oli ylimalkainen ja luotti eniten tarkastettavan omaan ilmoitukseen siitä, onko veitsiä, tupakkaa tai muuta vastaavaa repuissa. No tulipa reppu pakattua hieman aikaisemmin kuin viime metreillä ennen lähtöä. Käsimatkatavaroita ei paljon enää jäänytkään kannettavaksi. Vaa’an mukaan saisin ostella N’Djamenasta matkamuistoja 10-20 kiloa. En aio niin kuitenkaan tehdä.

Päivää piristivät rotaatioillallisen valmisteluiden ja pakkausten lisäksi muun muassa lihaskuntotesti. Lihaskuntotestit ovat aina olleet Cooperia enemmän minun heiniäni. Omista armeija-ajoista pari lajia vain on muuttunut. Tasajalkapituushypyn sijalle on tullut minuutin kestävä kyykkäily. Leuanvetoja ei enää ollut, mutta jokin puristusvoimajuttu on. Se tehdään N’Djamenassa, kun siellä on mittari sitä varten. Koska tulokset suhteutetaan ikään, en osaa sanoa tarkasti, miten meni. Varmasti paremmin kuin eilinen juoksu.

Yllättävä ohjelmanumero oli myös avustusjärjestön työntekijän vierailu. Hän oli sanonut, että haluaisi leipoa piirakan ja tulla vielä tapaamaan ennen lähtöä. Parin upseerimme kanssa istuimme toimistossani ja nautimme erittäin hyvää marjapiirasta. Kovin haikeaksi tunnelma ei päässyt muotoutumaan. Pikemminkin oli hienoa huomata, että muutamalla tapaamisellakin saa kivoja kontakteja luotua. Ja uskon, että avustusjärjestön työntekijöille itselleen muiden länsimaisten tapaaminen on erittäin piristävää.

Päivän paras uutinen oli kuitenkin se, että minun lentoni on huomenna jälkimmäinen. N’Djamenaan tänään saapunut pääjoukko vaihtaa paikkaa meidän kanssamme. Lentokone tekee kaksi kierrosta, ja hyvin suurella todennäköisyydellä seuraajani tulee ensimmäisellä lennolla. Niinpä minulla saattaa olla sittenkin aikaa perehdyttää häntä kasvotusten. 13-sivuinen vinkkilistani ajaa oman asiansa, mutta ei se koskaan korvaa tule, näe ja koe –menetelmää. Muutamassa tunnissa ehtisin esitellä oikeita henkilöitä ja paikkoja. Joka tapauksessa aamupäivällä ehtii vielä vääntää kuntoon viimeisetkin keskeneräiset hommat. Kunhan vielä jaksaa herätä huomiseen lipunlaskuun, joka alkaa 5.25.