Blogini tarkoitus on toimia kuulumisten välittäjänä elämästäni Afrikassa. Sain rauhanturvapestin Tshadiin, ja toiveissa on, että pääsen eksoottisemmasta ja rajatummasta ympäristöstä huolimatta nettiin kertoilemaan terveisiäni ja välittämään kuulumisiani. Mistään varsinaisesta matkapäiväkirjasta ei kuitenkaan ole kyse. Pari muuttujaa on syytä heti alkusanoiksi mainita:

Ensinnäkään tämä ei ole tapani kertoa, että olen hengissä. Jos arvaamattoman Afrikan yhteydet eivät pelaakaan, niin en halua, että kukaan luulee minun jääneen sille tielleen. Enkä vielä voi ollenkaan tietää, millaiseksi päivärytmi muodostuu. Päivitän blogia, jos päivitän.

Toiseksi en kirjoittele kaikkea, mitä ehkä jotkut blogin seuraajat odottaisivat kuulevansa. Vaikka tiedotusvälineet osaavat kertoa paljon YK-joukkojen toiminnasta, minun on karsittava todella rankasti asioita pois. En voi tällä tavoin julkisesti kertoa mitään operatiiviseen toimintaan liittyviä asioita. Suurelta osin en voi kertoa edes siitä, mitä itse teen papintyöni puolesta. Luvassa lienee siis enemmänkin juttuja hikoilusta, mahataudeista, tuskastuttavasta kuumuudesta ja muista arkipäivän rutiineista. Kirjoittamistiheys saattaakin harventua heti, kun merkittävimmät Tshadin elämäntavan kuulumiset on kerrottu.

Tosin rohkenen epäillä, että muutaman kuukauden keikka ei ole niin pitkä, että leirin oloihin ehtisi suoranaisesti tottua. Ehkä mielenkiintoista kirjoitettavaa löytyy pidempäänkin. Kommenttiosuuksissa saa udella asioita. Vastaan sen mukaan kuin voin. Kuvasatoakin saatan jonkin verran liittää mukaan, jos kamera ei sula.